Ranskan kieli
Ranskan kieli (ransk. français) kuuluu romaanisiin kieliin. Ranskaa puhuu noin 280–300 miljoonaa ihmistä maailmassa ja noin 77,2 miljoonaa ihmistä puhuu sitä äidinkielenään.
Ranskan kieltä puhutaan ennen kaikkea Ranskassa, mutta eräillä alueilla myös muun muassa Belgiassa, Sveitsissä ja Kanadassa, joissa niissäkin sillä on virallisen kielen asema. Lisäksi se on virallisena kielenä monissa Afrikan maissa. Ranskaa puhuvia kutsutaan frankofonisiksi.
Ranskan kieli syntyi varhaiskeskiajalla, kun nykyisin ranskankielisillä alueilla kansanomaista latinaa eli vulgaarilatinaa puhuvat ihmiset saivat kieleensä vaikutteita nykyisen Saksan alueelta tulleilta frankeilta. Aiemmin kieli oli saanut vaikutteita gallien puhumasta kelttiläisestä kielestä. Ranskan kieli on monilta rakenteiltaan ja sanoiltaan edelleen hyvin lähellä latinan kieltä, ja joskus sitä jopa edelleen kutsutaan leikillisesti vulgaarilatinaksi.
Ranskan parlamentti hyväksyi vuonna 1994 lain ranskan kielen puhtauden suojelemiseksi. Aluksi se koski kaikkea kielenkäyttöä, mutta lievennettiin vielä saman kuun aikana koskemaan vain viranomaiskieltä niin, että jos on olemassa ranskankielinen termi, sitä on käytettävä.
Ranska on yksi Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien virallisista kielistä ja Maailman postiliiton ainoa virallinen kieli sekä useiden muiden kansainvälisten järjestöjen kieli. Näitä järjestöjä ovat muun muassa Afrikan unioni, ETYJ, Euroopan neuvosto, Euroopan yleisradioliitto, Kansainvälinen olympiakomitea, Kansainvälinen tuomioistuin, Maailman kauppajärjestö, Nato, OECD sekä useat kansainväliset urheilujärjestöt.
Suomessa ranskaa voi opiskella monissa perus- ja ylemmän tason kouluissa. Ranskankielistä opetusta antavat Helsingin ranskalais-suomalainen koulu, Tampereella toimiva kaksikielinen Filière franco-finlandaise de Tampere ja ranskan kieliluokat Turussa. Filosofian kandidaatin tai maisterin tutkinnon voi ranskan kielestä suorittaa Helsingin, Jyväskylän ja Turun yliopistossa sekä Åbo Akademissa. Helsingin ja Turun yliopistossa voi opiskella myös ranskan kääntämistä ja tulkkausta. Lisäksi ranskan kieli voi olla sivuaineena filosofian kandidaatin tai maisterin tutkinnossa Itä-Suomen (Joensuu), Oulun ja Tampereen yliopistossa. Kieltä voi opiskella myös korkeakoulujen kielikeskuksissa ja avoimessa yliopistossa.
Ranskan kieltä puhutaan ennen kaikkea Ranskassa, mutta eräillä alueilla myös muun muassa Belgiassa, Sveitsissä ja Kanadassa, joissa niissäkin sillä on virallisen kielen asema. Lisäksi se on virallisena kielenä monissa Afrikan maissa. Ranskaa puhuvia kutsutaan frankofonisiksi.
Ranskan kieli syntyi varhaiskeskiajalla, kun nykyisin ranskankielisillä alueilla kansanomaista latinaa eli vulgaarilatinaa puhuvat ihmiset saivat kieleensä vaikutteita nykyisen Saksan alueelta tulleilta frankeilta. Aiemmin kieli oli saanut vaikutteita gallien puhumasta kelttiläisestä kielestä. Ranskan kieli on monilta rakenteiltaan ja sanoiltaan edelleen hyvin lähellä latinan kieltä, ja joskus sitä jopa edelleen kutsutaan leikillisesti vulgaarilatinaksi.
Ranskan parlamentti hyväksyi vuonna 1994 lain ranskan kielen puhtauden suojelemiseksi. Aluksi se koski kaikkea kielenkäyttöä, mutta lievennettiin vielä saman kuun aikana koskemaan vain viranomaiskieltä niin, että jos on olemassa ranskankielinen termi, sitä on käytettävä.
Ranska on yksi Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien virallisista kielistä ja Maailman postiliiton ainoa virallinen kieli sekä useiden muiden kansainvälisten järjestöjen kieli. Näitä järjestöjä ovat muun muassa Afrikan unioni, ETYJ, Euroopan neuvosto, Euroopan yleisradioliitto, Kansainvälinen olympiakomitea, Kansainvälinen tuomioistuin, Maailman kauppajärjestö, Nato, OECD sekä useat kansainväliset urheilujärjestöt.
Suomessa ranskaa voi opiskella monissa perus- ja ylemmän tason kouluissa. Ranskankielistä opetusta antavat Helsingin ranskalais-suomalainen koulu, Tampereella toimiva kaksikielinen Filière franco-finlandaise de Tampere ja ranskan kieliluokat Turussa. Filosofian kandidaatin tai maisterin tutkinnon voi ranskan kielestä suorittaa Helsingin, Jyväskylän ja Turun yliopistossa sekä Åbo Akademissa. Helsingin ja Turun yliopistossa voi opiskella myös ranskan kääntämistä ja tulkkausta. Lisäksi ranskan kieli voi olla sivuaineena filosofian kandidaatin tai maisterin tutkinnossa Itä-Suomen (Joensuu), Oulun ja Tampereen yliopistossa. Kieltä voi opiskella myös korkeakoulujen kielikeskuksissa ja avoimessa yliopistossa.
Maa (alue)
-
Benin
Beninistä laivattiin lukemattomia orjia Amerikkaan 1700- ja 1800-luvulla. Sen jälkeen kun maa itsenäistyi Ranskan alaisuudesta vuonna 1960, siellä tehtiin lukuisia vallankaappauksia. Vuosina 1975–1989 se oli marxilainen valtio, Beninin kansantasavalta. Asukkaita on 42 etnisestä ryhmästä. Asutus keskittyy maan eteläosaan. Maatalouden tulot tulevat pääasiassa puuvillasta. -
Burkina Faso
Maan pinta-ala on 274 200 km2. Volta sivujokineen halkoo melko tasaista maata. Pohjoisosa on savannia, Sahel ulottuu pohjoisimpaan osaan. Eteläosissa kasvaa metsää. -
Burundi
Twat, tutsit ja hutut ovat asuneet Burundin alueella siitä lähtien, kun valtio muodostui viisi vuosisataa sitten. Tutsit hallitsivat Burundia kuningaskuntana yli 200 vuoden ajan. 1900-luvun alussa Saksa ja Belgia kuitenkin miehittivät alueen, jolloin Burundi ja Ruanda yhdistettiin Ruanda-Urundi-nimiseksi eurooppalaisten siirtomaaksi. Poliittisia levottomuuksia esiintyi koko alueella tutsien ja hutujen välisten sosiaalisten erojen vuoksi. Ne saivat Burundissa aikaan sisällissodan 1900-luvun puolivälin jälkeen. Nykyään Burundia hallitaan edustuksellisena demokratiana, jossa on presidenttivaltainen järjestelmä. 62 prosenttia burundilaisista on katolilaisia, 8–10 prosenttia muslimeita ja loput seuraavat alkuperäistä animistista uskontoa tai protestanttista kristillisyyttä. -
Djibouti
Djibouti on vapaakauppa-aluetta ja sen talous perustuu pitkälti sen satamaan sekä ulkomaanapuun. Maalla oli vuonna 2012 työvoimaa 294 600 henkeä, joista vain 40 prosenttia on työllistynyt. Maassa käytetään valuuttana Yhdysvaltain dollariin sidottua Djiboutin frangia. Djiboutin 5,4 miljardin dollarin bruttokansantuotteesta lähes 80 prosenttia koostuu palveluista, kun teollisuuden osuus on noin 17 prosenttia (vuoden 2017 arvioita). -
Gabon
Öljyvarojensa takia Gabon on yksi Afrikan varakkaimmista valtioista. Vauraus on kuitenkin jakautunut hyvin epätasaisesti. -
Guinea
Guineassa on sademetsää, savannia, vuoristoa ja mangrovesoita. Sillä on hyvät mineraalivarat sekä potentiaalia vesivoiman ja maatalouden kehittämiseen. Epävakaiden olojen takia se on kuitenkin köyhä kehitysmaa. Guinea on entinen Ranskan siirtomaa ja itsenäistyi vuonna 1958. Maata hallitsi yli 25 vuotta Ahmed Sékou Touré, ja pian hänen jälkeensä 24 vuoden ajan Lansana Conté. Hänen kuolemansa jälkeen maassa on ollut useita vallankaappauksia. -
Kamerun
Kamerunin alueen varhaisiin asukkaisiin kuuluivat Sao-kulttuurin jäsenet Tšadjärven ympäristössä ja baka-metsästäjä-keräilijät kaakon sademetsissä. Portugalilaiset löytöretkeilijät saapuivat maan rannikolle 1400-luvulla ja antoivat alueelle nimeksi Rio dos Camarões (”rapujoki”), mistä nimi Kamerun on peräisin. Fulbesotilaat perustivat Adamawan emiraatin maan pohjoisosaan 1800-luvulla, ja useat etniset ryhmät perustivat maan länsi- ja luoteisosiin voimakkaita heimo- ja fon-kuntia. Kamerunista tuli Saksan siirtomaa vuonna 1884, ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen alue jaettiin Ranskan ja Britannian kesken Kansainliiton mandaatiksi. Union des Populations du Cameroun -puolue ajoi Kamerunin itsenäisyyttä, mutta se kiellettiin 1950-luvulla. Se kävi sotaa ranskalaisia ja sitten kamerunilaisia joukkoja vastaan vuoteen 1971 asti. Vuonna 1960 Ranskan Kamerun itsenäistyi Kamerunin tasavallaksi presidentti Ahmadou Ahidjon johdossa. Brittiläisen Kamerunin eteläinen osa liittyi siihen seuraavana vuonna ja muodosti Kamerunin liittotasavallan. Maa nimettiin Kamerunin yhdistyneeksi tasavallaksi vuonna 1972 ja Kamerunin tasavallaksi vuonna 1984. -
Keski-Afrikan tasavalta
Keski-Afrikan tasavallassa on runsaat luonnonvarat, joihin kuuluu muun muassa timantteja, kultaa, kobolttia ja uraania. Tästä huolimatta maa on erittäin köyhä ja alikehittynyt. Vuonna 2017 maan ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohti laskettuna oli maailman alhaisinWorld Economic Outlook Database, January 2018, International Monetary Fund. Päivitetty 12.4.2017. Viitattu 22.6.2021. , ja vuonna 2018 maassa oli inhimillisen kehityksen indeksin mukaan maailman alhaisin elintaso. Maa on 2000-luvulla kärsinyt myös useista poliittisista levottomuuksista. -
Komorit
Komorien liittovaltion muodostavat kolme saarta: Iso-Komori (N’gazidja), Anjouan (Ndzuwani), Mohéli (Mwali) ja neljä kuntaa: Domoni, Fomboni, Moroni ja Moutsamoudou. -
Kongon demokraattinen tasavalta
Erotuksena Kongon tasavallasta eli Brazzavillen Kongosta maasta käytetään toisinaan täsmennystä Kinshasan Kongo tai Kongo-Kinshasa maan pääkaupungin mukaan. Kongon naapurimaat ovat Kongon tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Etelä-Sudan, Uganda, Ruanda, Burundi, Sambia, Tansania ja Angola. Maalla on pieni 37 kilometriä pitkä rannikkokaistale Guineanlahdella. -
Kongon tasavalta
Maan väkiluku on nykyisin vajaat viisi miljoonaa. Kongon tasavallan pinta-ala on 342 000 neliökilometriä. -
Madagaskar
Madagaskar satelliittikuvassa syyskuussa 2003. Madagaskarin pinta-ala on 587 041 neliökilometriä. Se on maailman neljänneksi suurin saari sekä suurin, jonka kattaa kokonaan itsenäinen valtio. Canal des Pangalanes on kanaalien yhdistämien luonnollisten sekä tekojärvien ketju, joka jatkuu maan itäisen rannikon suuntaisesti noin 600 kilometriä (noin kaksi kolmasosaa saaren pituudesta). Madagaskarin korkein vuori on Maromokotro (2 876 m). -
Mali
Siirtomaa-aikoina nykyisen Malin alueesta käytettiin nimeä Ranskan Sudan. Mali on nimetty muinaisen Malin kuningaskunnan mukaan. Mali on Afrikan unionin jäsenmaa ja pinta-alaltaan Afrikan kahdeksanneksi ja maailman 23. suurin valtio. Maa itsenäistyi useimpien muiden afrikkalaisten siirtomaiden tavoin 1960-luvulla (vuonna 1960). -
Marokko
Marokon virallinen uskonto on islam Muslimien osuus väestöstä on 99 %. Maan viralliset kielet ovat arabia ja berberikieli tamazight, mutta ranskan kieltä käytetään yleisesti ja etenkin hallinnollisissa asioissa. Maa on Ranskan entinen siirtomaa. Marokon kuninkaalla on laajat valtaoikeudet. -
Mauritania
Nykyisen Mauritanian alueella asui ensimmäisinä soninkejen esi-isiä. Berberiheimot saapuivat alueelle 300-luvulta alkaen 700-luvulle, ja alkuperäisasukkaat joutuivat orjiksi tai pakenemaan pois maasta, erityisesti Senegaliin. Arabeja ja berbereitä tuli alueelle lisää. Vuoteen 1076 mennessä islamilaiset almoravidit olivat valloittaneet nykyisen Etelä-Mauritanian. Berberit hyökkäilivät arabeja vastaan 500 vuoden ajan. Berberien viimeinen kapinayritys oli Mauritanian 30-vuotinen sota, joka päättyi vuonna 1674 Beni Hassanin johtaman arabiheimon voittoon. Hänen sotilaidensa jälkeläisistä tuli Maurtitanian maurien ylintä yhteiskuntaluokkaa. Hassanin nimi näkyy maan yleisimmässä kielessä, hassaniyyassa. Kieli yhdistää yläluokan ”valkoisia maureja” ja heidän alistamiaan ”mustia maureja”, joiden esi-isissä on enemmän alueen alkuperäisasukkaita. -
Mauritius
Yhteiskunnallisesti Mauritius on Afrikan maaksi poikkeuksellinen. Koko itsenäisyyden ajan siellä on vallinnut toimiva monipuoluedemokratia, ja maassa on melko pitkälle kehittynyt hyvinvointi. -
Mayotte
-
Niger
Suurin osa Nigerin 1,27 miljoonan neliökilometrin pinta-alasta on Saharan autiomaata ja Sahelia. Niinpä arviolta 22-miljoonainen väestö keskittyy maan eteläosaan. Nigerillä on suuret uraanivarat, mutta se on silti maailman köyhimpiä ja vähiten kehittyneitä maita. -
Norsunluurannikko
Suomessa maata kutsutaan Norsunluurannikoksi. Ranskankielistä nimeä Côte d’Ivoire käytetään diplomaattisissa suhteissa. Norsunluurannikon hallituksen vuonna 1985 tekemän päätöksen mukaan maan nimi on kaikilla kielillä Côte d’Ivoire, eikä muita kuin ranskankielistä nimeä saa käyttää. Ulkomailla tätä ei kuitenkaan usein noudateta ja maahan viitataan usein englanninkielisellä nimellä Ivory Coast. -
Päiväntasaajan Guinea
Päiväntasaajan Guinean pääkaupunki on Biokon saarella sijaitseva Malabo, joskin uutta pääkaupunkia Oyalaa (virallisesti Ciudad de la Paz) on rakennettu mantereelle Río Munin alueelle. -
Ruanda
-
Senegal
Nimensä Senegal on saanut Senegaljoesta. Gambia ja Gambiajoki jakavat Senegalia alueellisesti kahtia. Alueet poikkeavat toisistaan maantieteellisesti, kulttuurillisesti ja etnisesti. -
Seychellit
Ranskalaiset tutkimusmatkailijat nimesivät saaret vuonna 1756 Ranskan valtiovarainministerin Jean Moreau de Séchellesin mukaan. -
Togo
-
Tunisia
-
Tšad
Tšad on valtiona hyvin keinotekoinen ja kuin jakojäännös siirtomaavaltojen rajanvedoista. Lähes koko itsenäisyyden ajan sitä on raastanut sisällissota, kun pohjoisen arabit ja etelän pääosin kristityt mustaihoiset asukkaat ovat taistelleet elintilasta ja vallasta. -
Yhdistynyt arabitasavalta
1. helmikuuta 1958 otettiin ensimmäiset askeleet kohti ensimmäistä panarabialaista valtiota, kun syyrialaiset poliitikot ja sotilashenkilöt ehdottivat Egyptin presidentille Gamal Abdel Nasserille näiden kahden valtion yhdistämistä. Nämä kaksi valtiota muodostaisivat alun yhdelle suurelle Panarabialle, johon muutkin arabivaltiot liittyisivät. Panarabialaisuudella oli suurta kannatusta Syyriassa, jossa arabinationalistit olivat Syyrian itsenäistymisestä 1943 lähtien tavoitelleet vanhaa Suur-Syyriaa tai suurta yhteistä arabien muodostamaa arabitasavaltaa. Syy siihen, minkä takia syyrialaiset halusivat yhteen Nasserin Egyptin kanssa, oli se, että Nasser oli vuoden 1956 Suezin kriisin jälkeen koko arabimaailman suuri sankari. -
Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet
-
Khmerin tasavalta
Tasavalta perustettiin kun Kambodžan kuningas Norodom Sihanouk syöstiin vallasta ja monarkia lakkautettiin. Tasavallan olemassaolon aikana Kambodža oli sisällissodassa hallituksen ja Pol Potin johtamien Punaisten khmerien kanssa. Tasavalta romahti 17. huhtikuuta 1975, jolloin Punaiset khmerit valtasivat Phnom Penhin. -
Laos
Laosin nimi laon kielellä on Muang Lao [laau]. Kun Laos oli Ranskan vallassa, ranskalaiset kirjoittivat maan nimen monikossa les Laos. Tämä kirjoitusasu on vakiintunut myös muihin kieliin. -
Libanon
Maan pääkaupunki on Beirut, joka sijaitsee Välimeren rannalla. Beirutissa on noin 1,8 miljoonaa asukasta. -
Syyria
Historiallisessa Syyriassa ovat sijainneet eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista, kuten mahtavat Assyrian ja Babylonian valtakunnat. Syyrian alue on ollut kristinuskon syntysijoja ja keskiajalla alueesta tuli yksi islamin keskuksista. Uudella ajalla Syyria joutui osmanien vallan alle ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen siitä tuli Ranskan siirtomaa. Toisen maailmansodan yhteydessä maa itsenäistyi, mutta arabisosialistinen baath-puolue on hallinnut sitä totalitaarisesti vuodesta 1963. Vuonna 2011 maassa puhkesi arabikevääseen liittyneitä mellakoita. Nämä johtivat kesään 2011 mennessä sisällissotaan, jossa kapinalliset pyrkivät kaatamaan presidentti Bašar al-Assadin hallinnon. -
Vietnam
Vietnam oli vuodesta 111 eaa. tuhannen vuoden ajan osa kiinalaisia valtioita, kunnes vietnamilainen dynastia nousi valtaan 939. Vuoden 1471 jälkeen se valloitti Champa-kuningaskunnan nykyisessä Keski-Vietnamissa, ja vietnamilaisten asutus levisi etelään aina Mekongin suistoon asti. Vuonna 1858 Ranska aloitti siirtomaavalloitukset Etelä-Vietnamista, ja 1885 Annam, Tonkin ja Kotšinkiina liitettiin osaksi Ranskan Indokiinaa. Toisen maailmansodan ja Japanin miehityksen aikana maassa syntyi antikolonialistisia liikkeitä kuten Việt Minh, ja sodan jälkeen 2. syyskuuta 1945 vietnamilaiset kommunistit Ho Tši Minhin johdolla julistivat maan itsenäiseksi. Ranska ei halunnut luopua siirtomaastaan ja kävi sotaa aina vuoteen 1954, jolloin se kärsi tappion Điện Biên Phủn taistelussa. -
Belgia
Belgian keskeinen sijainti Euroopassa nyky-Ranskan ja Saksan välissä on tehnyt sen alttiiksi suurvaltojen valtapyrkimyksille antiikin Rooman ajoista asti. Nykyisen Belgian aluetta ovat hallinneet niin Kaarle Suuri kuin Habsburgitkin. Belgia itsenäistyi 1800-luvulla ja sillä oli siirtomaita Afrikassa. Maailmansodissa se oli jälleen suurvaltojen välisten kiistojen näyttämönä, ja sotien jälkeen se oli perustamassa Natoa ja Euroopan unionia. -
Italia
Italian pinta-ala on noin 300 000 neliökilometriä ja väkiluku noin 59,2 miljoonaa. -
Kreikka
Kreikan sijainti on strateginen Euroopan, Aasian ja Afrikan risteämäkohdassa. Maan naapurimaat ovat Albania, Pohjois-Makedonia, Bulgaria ja Turkki. Kreikka jaetaan perinteisesti yhdeksään maantieteelliseen alueeseen, jotka ovat Manner-Kreikan Keski-Kreikka, Peloponnesos, Thessalia, Epeiros, Makedonia ja Traakia sekä saariston Egeanmeren saaret, Jooniansaaret ja Kreeta. Kreikka on vuoristoinen ja maanjäristysherkkä. Saaristoon kuuluu laskutavasta riippuen 2 000–6 000 saarta. Maan rannikko on Euroopan pisin. -
Luxemburg
Luxemburg on Euroopan unionin pienimpiä jäsenvaltioita. Sen pinta-alasta (2 586 km²) noin kaksi kolmannesta on alavaa maatalousseutua, mutta pohjoisin kolmannes on vuoristoista Ardennien aluetta. Vuosisatojen varrella maa on ollut välillä itsenäinen herttuakunta, mutta usein osa naapurimaitaan Ranskaa, Saksaa ja Alankomaita. Luxemburg on toiminut aktiivisesti Euroopan unionissa alusta alkaen, ja monien kansainvälisten elimien päämajat ovat Luxemburgissa. Maan vauraus syntyi aikoinaan terästeollisuudesta, mutta viime vuosikymmeninä pankkitoiminta on noussut tärkeämmäksi. -
Monaco
Monacon nimi tulee kreikkalaisesta 500-luvulla eaa. perustetusta Monoikoksen siirtokunnasta. -
Ranska
Merentakaiset alueet mukaan luettuna Ranskan pinta-ala on ja väkiluku on noin 67,5 miljoonaa. Ranskan eurooppalainen ydinalue, jota kutsutaan termillä France métropolitaine, sijaitsee lauhkealla ilmastovyöhykkeellä lukuun ottamatta aivan eteläisintä seutua, jossa vallitsee välimerenilmasto. Euroopan Ranskan pinta-ala on, joten se on maanosansa kolmanneksi laajin valtio Venäjän ja Ukrainan jälkeen. -
Sveitsi
Sveitsi on liittovaltio, joka koostuu 26 kantonista. Sen naapurimaat ovat pohjoisessa Saksa, etelässä Italia, idässä Itävalta ja Liechtenstein sekä lännessä Ranska. Sveitsillä ei virallisesti ole pääkaupunkia, mutta Bern, joka on maan viidenneksi suurin kaupunki, toimii de facto pääkaupunkina. Suurin kaupunki väkiluvultaan on Zürich, jossa asuu noin 400 000 ihmistä. -
Vatikaani
Vatikaanin suvereeni valtionpäämies on paavi. Valtiomuodoltaan Vatikaani on absoluuttinen monarkia, missä paavilla on täydellinen lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta. Käytännössä ylintä valtaa käyttävät paavin lisäksi tämän nimittämät kardinaalit, joiden tehtäviin kuuluu muun muassa paavin valitseminen. Puhekielessä Vatikaanilla voidaankin tarkoittaa paitsi valtiota itseään, myös katolisen kirkon ylintä johtoa. -
Guadeloupe
Soufrièren huippu Guadeloupe sijaitsee Pienillä Antilleilla Karibianmeren itäosassa. Sen läheisimmät naapurit ovat Britanniaan kuuluva Montserrat luoteessa ja Dominica etelässä. -
Haiti
Haiti on pinta-alaltaan Karibianmeren kolmanneksi suurin valtio ja asukasluvultaan suurimpia. Haiti itsenäistyi 1. tammikuuta 1804 Ranskasta. Siitä tuli maailman ensimmäinen mustaihoisten hallitsema tasavalta, mutta hallinto oli epävakaata: 200 vuoden aikana Haitissa on tehty 32 vallankaappausta. Vuonna 1915 Yhdysvaltain presidentin Woodrow Wilsonin johdolla Yhdysvallat hyökkäsi Haitiin ja miehitti maata vuoteen 1934 asti. Vuodesta 1956 maata hallitsivat 30 vuoden ajan isä ja poika Duvalier, joiden diktatuurin aikana korruptio ja salaisen poliisin tekemät murhat kurjistivat oloja entisestään. -
Kanada
Kanadalla on pitkät maarajat Yhdysvaltojen kanssa etelässä ja luoteiskulmassa myös Yhdysvaltoihin kuuluvan Alaskan osavaltion suuntaan. Lisäksi vuonna 2022 Kanada ja Tanska sopivat pienen asumattoman Hansinsaaren jakamisesta Kanadan ja Tanskalle kuuluvan Grönlannin kanssa. Tämän johdosta Kanadalla on maarajaa myös Tanskan kanssa. Pohjoisessa Kanada rajoittuu Pohjoiseen jäämereen (aluevesiraja Tanskan Grönlannin kanssa koillisessa), idässä Atlantin valtamereen (aluevesiraja Ranskan Saint-Pierre ja Miquelonin kanssa) ja lännessä Tyyneenmereen. Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio (noin 10 miljoonaa neliökilometriä). Harvaan asutun maan väkiluku oli vuonna 2022 noin 38,5 miljoonaa. Kanadan viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Kanadan pääkaupunki on Ottawa ja suurin kaupunki on Toronto. Kanada on Kansainyhteisön, Yhdistyneiden kansakunnan (YK) ja Naton jäsen. -
Martinique
Martinique on kuuluisa kirjailijoistaan ja 1980-luvulla kehittyneestä zouk-musiikista. Vientituotteita ovat muun muassa rommi, sokeri ja ananas. -
Saint Vincent ja Grenadiinit
Valtion noin 104 000 asukkaasta 95 prosenttia asuu Saint Vincentin saarella. Yli 80 prosenttia on afrikkalaista alkuperää, sillä maata hallinneet siirtomaaisännät pakkosiirsivät alkuperäisväestön muualle ja toivat tilalle orjia Afrikasta työskentelemään plantaaseilla. Maatalous on ollut aina tärkeä elinkeino, joten tulivuorenpurkaukset ja hurrikaanit ovat olleet tuhoisia taloudelle. -
Saint-Barthélemy
Syyskuussa 2017 hurrikaani Irma tuhosi saaren rakennuskannan ja infrastruktuurin lähes kokonaan. -
Saint-Martin
Saint-Martin oli vuoteen 2007 osa Guadeloupea, mutta on siitä lähtien ollut oma hallintoalueensa vuonna 2003 pidetyn kansanäänestyksen perusteella. -
Saint-Pierre ja Miquelon
Ensimmäinen tutkimusmatkailija saarilla oli todennäköisesti portugalilainen João Álvares Fagundes, joka rantautui sinne vuonna 1520. Jacques Cartier vaati niitä Ranskalle 14 vuotta myöhemmin. Saaren asuttivat 1600-luvun alussa 30 kalastajaa. Ensimmäinen pysyvä kalastuskylä perustettiin vuonna 1604, ja ensimmäiset asukkaat olivat pääosin baskeja, normandialaisia ja bretoneita Ranskan länsiosista. -
Trinidad ja Tobago
Trinidad ja Tobago on ollut itsenäinen vuodesta 1962 ja tasavalta vuodesta 1976 alkaen. Virallinen kieli on englanti. Asukkaista 40 prosenttia on afrikkalaistaustaisia, ja intialaistaustaisia on lähes saman verran. Entinen sokerin ja kaakaon tuottaja saa nykyisin tuloja öljystä ja maakaasusta. Se tunnetaan myös calypso-musiikin ja steelpan-soittimen kotimaana. -
Yhdysvallat
Yhdysvaltain väestö on etnisesti ja sosioekonomiselta asemaltaan varsin moninainen: se on muotoutunut toisen vuosituhannen jälkipuoliskolla ensisijaisesti eurooppalaisista siirtolaisista ja toissijaisesti Afrikasta tuoduista orjista. Tuonnempana Yhdysvallat on saanut muuttovoittoa latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta. -
Ranskan Polynesia
Ranskan Polynesiassa vallitsee lämmin trooppinen ilmasto. Koillisesta ja kaakosta puhaltavat pasaatituulet tuovat alueelle kaksi vuodenaikaa. Huhtikuusta lokakuuhun kestävän kuivan talvikauden aikana ilmasto viilenee kaakosta puhaltavien pasaatituulten vuoksi, ja heinä- ja elokuu ovat vuoden viileimmät kuukaudet. Marraskuusta maaliskuuhun kestävän sadekauden aikana lämpötilat kohoavat ja sateet lisääntyvät ja voimistuvat. Sadekauden aikana saattaa esiintyä trooppisia hirmumyrskyjä. Saaristojen väliset ilmastoerot ovat pienehköjä. Etelämpänä sijaitsevilla Australsaarilla lämpötilat ovat matalampia kuivan kauden aikana. Pohjoisempana sijaitsevilla Marquesassaarilla kuiva kausi ajoittuu elo- ja joulukuun välille. Tuamotusaarilla vuosittainen sademäärä jää maaston tasaisuuden vuoksi pienemmäksi. Tuliperäisillä saarilla, kuten Tahitilla, Moorealla ja Bora Boralla, esiintyy mikroilmastoja riippuen esimerkiksi sijainnista ja korkeudesta. Itäiset rannikot altistuvat enemmän pasaatituulille, joten niillä vuosittainen sademäärä on korkeampi. -
Uudet-Hebridit
Maat solmivat sopimuksen, joka teki saarista niiden yhteishallintoalueen. Sopimus jakoi Uudet-Hebridit englanninkieliseen ja ranskankieliseen alueeseen. Yhteishallinto jatkui vuoteen 1980 asti, jolloin Uudet-Hebridit itsenäistyivät ja niistä tuli Vanuatun tasavalta. -
Uusi-Kaledonia
-
Wallis ja Futuna
-
Argentiina
Argentiina on YK:n perustajajäsen ja kuuluu G20-maihin. Argentiinasta, Brasiliasta ja Chilestä on toisinaan käytetty yhteisnimitystä ABC-valtiot. 1800-luvun alussa itsenäistyneen valtion johdossa ovat vuorotelleet niin sotilaat, konservatiivit kuin vasemmistolaisetkin johtajat. -
Ranskan Guayana
Ensimmäiset arkeologiset todisteet Ranskan Guayanan asukkaista ovat 5000-luvulta eaa. Arawakeja saapui 200-luvun lopulla, ja karibit ajoivat heidät pois 700-luvulla. Eurooppalaiset saapuivat Ranskan Guayanaan 1500-luvulla, mutta ensimmäiset siirtokunnat perustettiin vasta 1600-luvulla. Varhaisimmat siirtokunnat kärsivät sisäisistä ristiriidoista, huonoista suhteista intiaaneihin ja karusta elämänlaadusta, kuten keltakuume-epidemioista.