Paalin kieli
Paali on indoeurooppalaisen kielikunnan indoarjalaiseen kieliryhmään kuuluva kieli, jota käytetään buddhalaisuuden koulukunnan theravadalaisuuden liturgisena kielenä ja prakrit-kielien kirjallisena muotona.
Paalia on tuhansien vuosien aikana kirjoitettu useilla kirjoitusjärjestelmillä, kuten brahmilla, devanagarilla tai latinalaisella aakkostolla, mutta myös sinhalilaista, burmalaista, khmeriläistä ja thailaista kirjaimistoa on käytetty.
"Paali" tarkoittaa yksinkertaisesti 'kirjoitusta', ja varhaiset buddhalaisuuden oppineet viittasivat kieleen nimellä magadha, sillä he uskoivat paalin olleen yleisessä käytössä Magadhan kuningaskunnassa.
Vaikka paali on läheistä sukua sanskritille, on se kehittynyt kansanmurteista, joita Gautama Buddha suosi opetuksissaan kirjanoppineiden käyttämän sanskritin sijasta. On kuitenkin kiisteltyä, onko paalia milloinkaan puhuttu sellaisenaan äidinkielenä, sillä sen käyttö on aina rajoittunut kirjalliseen uskonnolliseen aihepiiriin. Tällaisena sitä voidaan pitää keinotekoisena kielenä, jonka juuret ovat kuitenkin Intian pohjoisosissa ammoin puhutuissa murteissa.
Paalia tutkitaan ja opiskellaan edelleen, koska se avaa tien alkuperäisiin buddhalaisiin kirjoituksiin, joista tärkein, theravada-koulukunnan pyhä kaanon Tipitaka, on kirjoitettu paalin kielellä.
Paalin kieli käyttää taivutusta muoto-opillisten seikkojen ilmaisemiseen. Kielessä on havaittavissa flekteeraavia ja agglutinoivia piirteitä. Taivutuksessa sanavartaloon liitetään affikseja.
Paalia on tuhansien vuosien aikana kirjoitettu useilla kirjoitusjärjestelmillä, kuten brahmilla, devanagarilla tai latinalaisella aakkostolla, mutta myös sinhalilaista, burmalaista, khmeriläistä ja thailaista kirjaimistoa on käytetty.
"Paali" tarkoittaa yksinkertaisesti 'kirjoitusta', ja varhaiset buddhalaisuuden oppineet viittasivat kieleen nimellä magadha, sillä he uskoivat paalin olleen yleisessä käytössä Magadhan kuningaskunnassa.
Vaikka paali on läheistä sukua sanskritille, on se kehittynyt kansanmurteista, joita Gautama Buddha suosi opetuksissaan kirjanoppineiden käyttämän sanskritin sijasta. On kuitenkin kiisteltyä, onko paalia milloinkaan puhuttu sellaisenaan äidinkielenä, sillä sen käyttö on aina rajoittunut kirjalliseen uskonnolliseen aihepiiriin. Tällaisena sitä voidaan pitää keinotekoisena kielenä, jonka juuret ovat kuitenkin Intian pohjoisosissa ammoin puhutuissa murteissa.
Paalia tutkitaan ja opiskellaan edelleen, koska se avaa tien alkuperäisiin buddhalaisiin kirjoituksiin, joista tärkein, theravada-koulukunnan pyhä kaanon Tipitaka, on kirjoitettu paalin kielellä.
Paalin kieli käyttää taivutusta muoto-opillisten seikkojen ilmaisemiseen. Kielessä on havaittavissa flekteeraavia ja agglutinoivia piirteitä. Taivutuksessa sanavartaloon liitetään affikseja.