£
Englannin punta on Britannian rahayksikkö. Yksi punta jakaantuu (vuodesta 1971 lähtien) sataan pennyyn. Vuoden 2011 keskikurssin mukaan noin 0,87 puntaa vastasi yhtä euroa. Keskuspankki on Bank of England. Punnan ISO 4217 -valuuttakoodi on GBP.
Englanniksi punta on virallisesti pound sterling, lyhyesti pound, puhekielessä myös quid ja nicker. Suomen kielessä valuuttaa kutsutaan Englannin punnaksi, vaikka Englanti onkin vain yksi Britannian osa. Punnan symbolina käytetään £-merkkiä, joskus ₤.
Punnan nimi on samaa alkuperää kuin brittiläinen painoyksikkö pauna. Alun perin, kun hopeaa käytettiin pääasiallisena rahametallina, punta laskuyksikkönä vastasikin arvoltaan yhtä paunaa hopeaa. Aikojen kuluessa punta ja pauna kuitenkin erkaantuivat toisistaan raha- ja painoyksiköinä.
Kultakannan aikana vuodesta 1816 lähtien yksi punta vastasi lakisääteisesti arvoltaan 113 graania eli noin 7,32227683 grammaa kultaa. Tämä kulta-arvo oli voimassa lähes sata vuotta, mutta vuonna 1914 ensimmäisen maailmansodan aikana kultakannasta luovuttiin. Britanniassa vallitsi sota-aikana ja sen jälkeen voimakas inflaatio.
Vuonna 1925 Britanniassa palattiin kultakantaan, ja inflaatiosta huolimatta punnalle vahvistettiin sama kulta-arvo kuin sillä oli ollut ennen sotaa. Oikeus vaihtaa puntasetelit kultaan oli kuitenkin enää vain muiden maiden keskuspankeilla, ei yksityishenkilöillä. Uudelleen palautettu kultakanta oli voimassa vain vuoteen 1931.
Ennen vuoden 1971 Decimal Day -rahauudistusta punta jaettiin 20 šillinkiin, joista jokainen vastasi 12 penniä. Punnassa oli siis 240 penniä. Ennen vuotta 1960 penni jakautui vielä neljään farthingiin. Lisäksi oli käytössä yksikkö guinea, joka vastasi yhtä puntaa ja yhtä šillinkiä, yhteensä siis 21 šillinkiä. Yhden guinean rahoja tosin oli lakattu lyömästä jo 1800-luvun alkupuolella, mutta laskuyksikkönä guineaa käytettiin useissa yhteyksissä kauan sen jälkeenkin. Vanhaa systeemiä kutsutaan joskus £sd-systeemiksi. Tämä johtuu siitä, että punnan merkki on £ (roomalaisesta librasta), šillingin s (roomalaisesta soliduksesta) ja pennyn d (roomalaisesta denaarista).
Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetään yleisesti myös Walesin ja Skotlannin puntaa. Nämä rahayksiköt eroavat toisistaan ulkonäöltään hieman, hiukan vastaavasti kuin esimerkiksi kansalliset eurokolikot.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa on käytössä useita seteleitä, joiden kelpoisuus vaihtelee alueittain ja osittain myös sen mukaan, mitä rahan vastaanottaja kelpuuttaa maksuksi. Seteleitä painavat mm. Bank of England, eräät Skotlannin pankit (Royal Bank of Scotland, Bank of Scotland ja Clydesdale Bank) ja eräät Pohjois-Irlannin pankit (Ulster Bank ja Northern Bank). Myös jotkin muut Britannialle kuuluvat alueet, kuten Kanaalisaaret, käyttävät omia seteleitään. Vain Englannin pankin painamissa seteleissä on kaikissa monarkin, tällä hetkellä Elisabet II:n, muotokuva. Muut pankit käyttävät omia kuva-aiheitaan ja joskus painattavat myös erikoisseteleitä merkkihenkilöiden ja merkittävien tapahtumien kunniaksi (esimerkiksi Ulster Bank painatti marraskuussa 2006 miljoona 5 punnan seteliä, joissa oli edesmenneen jalkapalloilija George Bestin kuva). Eri alueiden seteleille on kuitenkin yhteistä, että niiden punta-arvo on Englannin punnan mukainen.
Yhden punnan kolikoiden kääntöpuoli on joka vuosi erilainen.
Vielä toistakymmentä vuotta rahanuudistuksen 1971 jälkeen liikkeessä oli myös vanhoja šillingin ja kahden šillingin kolikoita, jotka olivat käypiä viiden ja kymmenen pennin, toisin sanoen 1/20 ja 2/20 punnan eli yhden tai kahden vanhan šillingin arvoisia. Nämä kolikot olivat myös saman kokoisia ja samasta metalliseoksesta valmistettuja kuin uudet viiden ja kymmenen pennin kolikot.
