Suomen kieli
Suomen kieli (suomi) on uralilaisten kielten itämerensuomalaiseen ryhmään kuuluva kieli, jota puhuvat pääosin suomalaiset. Sitä puhuu äidinkielenään Suomessa 4,8 miljoonaa ja toisena kielenä 0,5 miljoonaa ihmistä. Suurimmat suomea puhuvat vähemmistöt ovat Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä.
Suomen kieli on voimakkaasti taipuva, agglutinoiva kieli. Sanajärjestys on toissijainen, lauseenjäsenten perusjärjestys on subjekti–predikaatti–objekti ja määrite käy useimmiten pääsanansa edellä. Suomessa on kahdeksan vokaalia ja 13 konsonanttia, mikäli eräitä lainasanoissa esiintyviä äänteitä ei lueta mukaan.
Suomen kieltä puhutaan enimmäkseen Suomessa, jossa sitä puhui vuoden 2021 lopussa äidinkielenään 4,8 miljoonaa ihmistä, joka on 87 % maan asukkaista. Suomenkielisten osuus Suomen väestöstä on viime vuosikymmeninä pienentynyt, sillä esimerkiksi vuonna 1980 maan väestöstä 93,5 prosenttia puhui suomea. Nykyisin Suomessa on arviolta puoli miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat suomea toisena kielenä. Suomenruotsalaisista valtaosa osaa suomea ainakin jonkin verran, sillä vain 20 prosenttia arvioi suomen kielen taitonsa heikoksi tai olemattomaksi. Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista arviolta 3/4 osaa suomea vähintään keskitasolla. Suomen perustuslain mukaan maan kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.
Suomenkielisten suhteellinen määrä Suomen kunnissa vuonna 2020.
Pohjois-Ruotsissa Tornionjokilaaksossa, Kiirunassa ja Jällivaarassa puhutaan meänkieltä, jota voidaan historiallisesta ja rakenteellisesta näkökulmasta pitää suomen kielen murteena, mutta kielipoliittisesti ja identiteettisyistä sitä pidetään nykyään erillisenä kielenä. Sillä on oma kirjakieli, joka eroaa suomen yleiskielestä. Meänkielellä on arvioitu olevan Pohjois-Ruotsissa 20 000 – 35 000 ja lisäksi muualla 15 000 – 25 000 puhujaa. Ruotsissa asuu myös satoja tuhansia ruotsinsuomalaisia, jotka ovat enimmäkseen muuttaneet sinne toisen maailmansodan jälkeen. Heidän määräänsä on vaikea arvioida, koska kieltä ei Ruotsissa tilastoida. Vuoden 2015 kyselyn mukaan Ruotsissa asui 420 000 henkilöä, jotka puhuivat tai ymmärsivät suomea tai meänkieltä. Sekä suomi että meänkieli ovat olleet Ruotsissa virallisia vähemmistökieliä vuodesta 1999.
Norjan pohjoisosassa asuvat kveenit ovat pitäneet puhumaansa kieltä sekä suomen murteena että omana kielenään. Arviot kveenin kielen puhujien määrästä vaihtelevat 2 000 ja 8 000:n välillä. Norjan kveeniliiton arvion mukaan kveenejä on noin 10 000 ja heistä 5 000 – 7 000 puhuu kieltä ainakin jonkin verran. Kveenillä on Norjassa virallisen vähemmistökielen asema.
Venäjällä perinteinen suomea puhuva väestöryhmä olivat inkeriläiset, joiden lukumäärä on kuitenkin vähentynyt, sillä nuorempi sukupolvi puhuu enimmäkseen venäjää ja monet ovat muuttaneet Suomeen. Myös Karjalan tasavallassa suomalaisten määrä on vähentynyt samoista syistä, eikä suomen kielellä enää ole siellä virallista asemaa. Venäjän vuoden 2010 väestölaskennassa 20 700 ihmistä ilmoitti olevansa kansallisuudeltaan suomalaisia tai inkeriläisiä ja 39 000 ilmoitti osaavansa suomea.
Suomalaisia on muuttanut siirtolaisiksi myös Pohjois-Amerikkaan. Muutto oli voimakkaimmillaan vuosina 1880–1930, ja sen seurauksena Yhdysvaltoihin ja Kanadaan syntyi suomea puhuvia yhteisöjä, joiden käyttämää kieltä on kutsuttu amerikansuomeksi. Vuosien 2009–2013 tietojen mukaan Yhdysvalloissa suomea käytti kotikielenä 26 000 ihmistä. Kanadan väestönlaskennassa vuonna 2011 suomea äidinkielenään puhui 17 000 ihmistä. Näitä väestöryhmiä kutsutaan amerikansuomalaisiksi ja kanadansuomalaisiksi.
Suomen kieli on voimakkaasti taipuva, agglutinoiva kieli. Sanajärjestys on toissijainen, lauseenjäsenten perusjärjestys on subjekti–predikaatti–objekti ja määrite käy useimmiten pääsanansa edellä. Suomessa on kahdeksan vokaalia ja 13 konsonanttia, mikäli eräitä lainasanoissa esiintyviä äänteitä ei lueta mukaan.
Suomen kieltä puhutaan enimmäkseen Suomessa, jossa sitä puhui vuoden 2021 lopussa äidinkielenään 4,8 miljoonaa ihmistä, joka on 87 % maan asukkaista. Suomenkielisten osuus Suomen väestöstä on viime vuosikymmeninä pienentynyt, sillä esimerkiksi vuonna 1980 maan väestöstä 93,5 prosenttia puhui suomea. Nykyisin Suomessa on arviolta puoli miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat suomea toisena kielenä. Suomenruotsalaisista valtaosa osaa suomea ainakin jonkin verran, sillä vain 20 prosenttia arvioi suomen kielen taitonsa heikoksi tai olemattomaksi. Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista arviolta 3/4 osaa suomea vähintään keskitasolla. Suomen perustuslain mukaan maan kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.
Suomenkielisten suhteellinen määrä Suomen kunnissa vuonna 2020.
Pohjois-Ruotsissa Tornionjokilaaksossa, Kiirunassa ja Jällivaarassa puhutaan meänkieltä, jota voidaan historiallisesta ja rakenteellisesta näkökulmasta pitää suomen kielen murteena, mutta kielipoliittisesti ja identiteettisyistä sitä pidetään nykyään erillisenä kielenä. Sillä on oma kirjakieli, joka eroaa suomen yleiskielestä. Meänkielellä on arvioitu olevan Pohjois-Ruotsissa 20 000 – 35 000 ja lisäksi muualla 15 000 – 25 000 puhujaa. Ruotsissa asuu myös satoja tuhansia ruotsinsuomalaisia, jotka ovat enimmäkseen muuttaneet sinne toisen maailmansodan jälkeen. Heidän määräänsä on vaikea arvioida, koska kieltä ei Ruotsissa tilastoida. Vuoden 2015 kyselyn mukaan Ruotsissa asui 420 000 henkilöä, jotka puhuivat tai ymmärsivät suomea tai meänkieltä. Sekä suomi että meänkieli ovat olleet Ruotsissa virallisia vähemmistökieliä vuodesta 1999.
Norjan pohjoisosassa asuvat kveenit ovat pitäneet puhumaansa kieltä sekä suomen murteena että omana kielenään. Arviot kveenin kielen puhujien määrästä vaihtelevat 2 000 ja 8 000:n välillä. Norjan kveeniliiton arvion mukaan kveenejä on noin 10 000 ja heistä 5 000 – 7 000 puhuu kieltä ainakin jonkin verran. Kveenillä on Norjassa virallisen vähemmistökielen asema.
Venäjällä perinteinen suomea puhuva väestöryhmä olivat inkeriläiset, joiden lukumäärä on kuitenkin vähentynyt, sillä nuorempi sukupolvi puhuu enimmäkseen venäjää ja monet ovat muuttaneet Suomeen. Myös Karjalan tasavallassa suomalaisten määrä on vähentynyt samoista syistä, eikä suomen kielellä enää ole siellä virallista asemaa. Venäjän vuoden 2010 väestölaskennassa 20 700 ihmistä ilmoitti olevansa kansallisuudeltaan suomalaisia tai inkeriläisiä ja 39 000 ilmoitti osaavansa suomea.
Suomalaisia on muuttanut siirtolaisiksi myös Pohjois-Amerikkaan. Muutto oli voimakkaimmillaan vuosina 1880–1930, ja sen seurauksena Yhdysvaltoihin ja Kanadaan syntyi suomea puhuvia yhteisöjä, joiden käyttämää kieltä on kutsuttu amerikansuomeksi. Vuosien 2009–2013 tietojen mukaan Yhdysvalloissa suomea käytti kotikielenä 26 000 ihmistä. Kanadan väestönlaskennassa vuonna 2011 suomea äidinkielenään puhui 17 000 ihmistä. Näitä väestöryhmiä kutsutaan amerikansuomalaisiksi ja kanadansuomalaisiksi.
Maa (alue)
-
Norja
Norjan kuningaskunta (kirjanorjaksi Kongeriket Norge,, pohjoissaameksi Norgga gonagasriika) eli Norja on perustuslaillinen monarkia Pohjois-Euroopassa.
Maa kuuluu Pohjoismaihin ja Skandinaviaan. Se on Ruotsin länsi- ja Suomen pohjoisnaapuri, ja sillä on yhteistä rajaa myös Venäjän kanssa. Pinta-alaltaan varsinainen Norja (manneralue lähisaarineen) on kolmanneksi suurin Pohjoismaa. Väestöltään Norja on Pohjoismaista neljänneksi suurin. Norjalle kuuluu myös Huippuvuoret ja muita merentakaisia alueita. Vuonot ja vuoret ovat Norjan maiseman keskeisiä elementtejä. Maan pääkaupunki ja suurin kaupunki on Oslo. -
Ruotsi
Ruotsin kuningaskunta eli Ruotsi [] on perustuslaillinen monarkia Skandinaviassa Pohjois-Euroopassa. Sillä on yhteinen maaraja Suomen ja Norjan kanssa. Ruotsi on pohjoismainen teollisuusmaa ja Euroopan unionin jäsen, mutta sillä on oma valuutta, kruunu. Maa on pinta-alaltaan (450 295 neliökilometriä) läntisen Euroopan kolmanneksi suurin valtio ja suurin Pohjoismaa (ellei Tanskan pinta-alaan lasketa Grönlantia). Ruotsissa on noin 10 miljoonaa asukasta, joten se on myös asukasluvultaan Pohjoismaista selvästi suurin. Joka neljäs (24,9 %) Ruotsin kansalainen oli vuonna 2018 maahanmuuttajataustainen ja lähes joka kolmannen (32,3 %) vanhemmista vähintään toinen oli syntynyt ulkomailla. Maan pääkaupunki ja suurin kaupunki on Tukholma.
Ruotsin valtio muodostui keskiajalla ja se nousi suurvalta-asemaan Euroopassa 1600-luvulla. Maa kuitenkin menetti Skandinavian niemimaan ulkopuolelta valloittamansa alueet vähitellen 1700- ja 1800-luvuilla, lopulta Suomen vuonna 1809. 1800-luvun alkupuolelta lähtien Ruotsi on ollut puolueeton eikä se ole osallistunut Euroopassa käytyihin sotiin. Ruotsin väestötiheys on Euroopan unionin keskiarvon alapuolella, ja yli puolet maasta on metsää. Puutavara, vesivoima ja rautamalmi ovatkin Ruotsin talouden perustana, ja ruotsalaiset ovat perustaneet monia suuria yrityksiä, kuten Scania, Volvo, Vattenfall, Ericsson, Ikea, H&M ja Skanska. Nykyisin Ruotsi on vauras hyvinvointivaltio, joka on sijoittunut korkealle useissa kansainvälisissä vertailuissa, kuten taloudellinen kilpailukyky, kansalaisvapaudet, elämänlaatu ja inhimillinen kehitys. Maalla on merkittävä kirjallinen perinne ja kansainvälisesti tunnettu musiikkiteollisuus, ja maan urheilijat ovat menestyneet sekä kesä- että talviurheilulajeissa. -
Suomi
Suomen tasavalta eli Suomi on Pohjoismaihin ja Euroopan unioniin kuuluva parlamentaarinen tasavalta Pohjois-Euroopassa.
Luonnonmaantieteellisesti Suomi on osa Fennoskandian niemimaata ja yksi Itämeren rantavaltioista. Itämeren osista Suomen alueelle ulottuvat Suomenlahti, Saaristomeri, Ahvenanmeri ja Pohjanlahti.