Latvian kieli
Puhuttua latviaa Latvian kieli, latvia eli lätti (omakielinen nimi: latviešu valoda) kuuluu balttilaisiin kieliin, joka on indoeurooppalaisen kielikunnan haara. Sen lähisukulainen on liettuan kieli. Latvia ja liettua erosivat toisistaan verrattain myöhään, vasta noin 1 500 vuotta sitten. Latvia ja liettua ovat ainoat edelleen puhuttavat balttilaiset kielet, mutta ero kielten välillä on jo enimmäkseen ylittänyt keskinäisen ymmärryksen rajan. Latvian eteläisimmät ja liettuan pohjoisimmat murteet voivat kuitenkin olla melko hyvin keskenään ymmärrettävissä; siten latvian ja liettuan välillä on murrejatkumo. Balttilaiset kielet ovat nykyisten indoeurooppalaisten kielten arkaaisin haara, mutta latvia on joutunut suurempien muutosten alaiseksi kuin sisarkieli liettua, jossa esiintyy muun muassa duaali, jota latvian kirjakielessä ei ole. Latviaan ovat vaikuttaneet mm. saksa, venäjä sekä suomalais-ugrilaisista kielistä viro ja etenkin liivi.
Balttien ja itämerensuomalaisten kansojen kontaktien vuoksi latviassa on paljon yhteisiä sanoja suomenkin kanssa. Yhteisiä sanoja ovat esimerkiksi laiva (vene) ja maksāt (maksaa, ā ääntää pitkänä a:na). Ainoa lause, jonka merkitys on sama sekä suomen että latvian kielessä, on firma maksaa. Latvian kielen ensimmäinen kirjallinen muistomerkki on saksalaisen pastorin Nicholas Rammin kääntämä virsi vuodelta 1530 (ilmestynyt virsikirjassa 1615). Vanhin latvialainen kirja on vuonna 1585 painettu katolinen katekismus. Kieltä kirjoitetaan latinalaisin aakkosin.
Kielellä on virallinen asema Latviassa maan ainoana virallisena kielenä. Lisäksi se on yksi Euroopan unionin virallisista kielistä.
Latvian äännejärjestelmä on seuraavanlainen:
Äänteistä /f x/ esiintyvät ainoastaan lainasanoissa. on /n/:n muoto ennen velaariklusiileja.
Konsonantit assimiloituvat soinnillisuudessa seuraavan konsonantin kanssa, esimerkiksi apgabals.
Kaikki vokaalit esiintyvät sekä lyhyinä että pitkinä. /ɔ ɔː/ ja sen sisältämät diftongit /uɔ/:ta lukuun ottamatta esiintyvät ainoastaan lainasanoissa.
Balttien ja itämerensuomalaisten kansojen kontaktien vuoksi latviassa on paljon yhteisiä sanoja suomenkin kanssa. Yhteisiä sanoja ovat esimerkiksi laiva (vene) ja maksāt (maksaa, ā ääntää pitkänä a:na). Ainoa lause, jonka merkitys on sama sekä suomen että latvian kielessä, on firma maksaa. Latvian kielen ensimmäinen kirjallinen muistomerkki on saksalaisen pastorin Nicholas Rammin kääntämä virsi vuodelta 1530 (ilmestynyt virsikirjassa 1615). Vanhin latvialainen kirja on vuonna 1585 painettu katolinen katekismus. Kieltä kirjoitetaan latinalaisin aakkosin.
Kielellä on virallinen asema Latviassa maan ainoana virallisena kielenä. Lisäksi se on yksi Euroopan unionin virallisista kielistä.
Latvian äännejärjestelmä on seuraavanlainen:
Äänteistä /f x/ esiintyvät ainoastaan lainasanoissa. on /n/:n muoto ennen velaariklusiileja.
Konsonantit assimiloituvat soinnillisuudessa seuraavan konsonantin kanssa, esimerkiksi apgabals.
Kaikki vokaalit esiintyvät sekä lyhyinä että pitkinä. /ɔ ɔː/ ja sen sisältämät diftongit /uɔ/:ta lukuun ottamatta esiintyvät ainoastaan lainasanoissa.
Maa (alue)
-
Latvia
Latvian tasavalta eli Latvia on yksi Baltian maista. Se rajautuu pohjoisessa Viroon, idässä Venäjään sekä Valko-Venäjään ja etelässä Liettuaan. Maan pääkaupunki Riika on Baltian maiden suurin kaupunki. Latvia on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.
Latvia on alavaa, kalkkipitoista moreenimaata. Sen pinta-alasta neljännes on metsää, ja kalkkipitoinen maaperä suosii näyttäviä kasveja kuten kämmeköitä. Nykyisen Latvian muodostavat Liivinmaa ja Kuurinmaa ovat olleet vuosisatojen varrella kalparitarien, Puolan, Ruotsin, Saksan, Venäjän ja Neuvostoliiton vallan alla. Latvian ensimmäinen itsenäisyyskausi oli vuosina 1918–1940 ja toinen alkoi vuonna 1991. Neuvostokauden jälkeen talouden toipuminen alkoi vauhdikkaasti 2000-luvulla, mutta vuonna 2008 alkanut kansainvälinen lama koetteli maata ankarasti.