Kroatian kieli
Kroatian eli kroaatin kieli on eteläslaavilaisten kielten läntiseen haaraan kuuluvan serbokroaatin kielen Kroatiassa käytettävä standardoitu muoto. Saman kielen muita standardeja ovat serbian kieli, bosnian kieli ja montenegron kieli. Kroatiaa puhuu äidinkielenään 5,5 miljoonaa ihmistä, joista 3,98 miljoonaa asuu Kroatiassa.
Kroaatin kieli kuuluu slaavilaisten kielten eteläslaavilaiseen läntiseen haaraan. Kroaatin kirjallinen traditio on syntynyt latinalaisen kirjaimiston katolisen kulttuuritradition yhteydessä, kun taas serbia on pohjautunut kyrillisin kirjaimin kirjoitettuun kirkkoslaavin paikalliseen varianttiin ja serbialainen kirjallinen kulttuuri ortodoksiseen kulttuuritraditioon.
Kroatian kieli jakautuu kolmeen päämurteeseen: štokaaviin, kajkaaviin ja čakaaviin, joista kirjakieli perustuu štokaavin murteeseen, nimenomaan sen itähertsegovinalaiseen muotoon, joka valittiin kirjakielen perustaksi kun serbialle ja kroatialle kehitettiin yhteistä kirjakieltä 1850-luvulta lähtien.
Kajkaavi on laajasti maan pohjoisosissa puhuttu murre, joka muistuttaa sloveenia. Sen puhujien onkin helpompi ymmärtää sloveenia kuin kroatiaa. Sen nimi tulee mitä-pronominista kaj. Čakaavia puhutaan Adrianmeren rannikon saarilla ja Istriassa. Tämä murteen puhujien on vaikea ymmärtää štokaavia, lisäksi johtuen laajasta maantieteellisestä ulottuvuudesta ja eristäytyneisyydestä Välimeren saarille murteen sisäiset erot ovat pohjoisen ja etelän välillä suuria. Murre on saanut nimensä mitä-pronominin ča mukaan.
jat-kirjaimella merkityn äänteen muuttumisesta. Ekaavissa (ekavica) jat on muuntunut e-äänteeksi, (i)jekaavissa (ijekavica) (i)je-äänteeksi ja ikaavissa (ikavica) i-äänteeksi, mistä näiden nimityksetkin tulevat. Kroatian kirjakieli perustuu ijekaavin ääntämiseen, kun ekaavi on leimallisesti serbialainen lausuntatapa. Ikaavia käytetään paikoin Kroatiassa, mutta ei kirjakielen asemassa.
Kroaatin kieli on pääpiirteissään säilyttänyt kantaslaavin sija- ja sukujärjestelmän. Siinä on seitsemän sijamuotoa (nominatiivi, vokatiivi, genetiivi, akkusatiivi, lokatiivi, datiivi ja instrumentaali) ja kolme sukua (maskuliini, feminiini ja neutri).
Kroaatin kieli kuuluu slaavilaisten kielten eteläslaavilaiseen läntiseen haaraan. Kroaatin kirjallinen traditio on syntynyt latinalaisen kirjaimiston katolisen kulttuuritradition yhteydessä, kun taas serbia on pohjautunut kyrillisin kirjaimin kirjoitettuun kirkkoslaavin paikalliseen varianttiin ja serbialainen kirjallinen kulttuuri ortodoksiseen kulttuuritraditioon.
Kroatian kieli jakautuu kolmeen päämurteeseen: štokaaviin, kajkaaviin ja čakaaviin, joista kirjakieli perustuu štokaavin murteeseen, nimenomaan sen itähertsegovinalaiseen muotoon, joka valittiin kirjakielen perustaksi kun serbialle ja kroatialle kehitettiin yhteistä kirjakieltä 1850-luvulta lähtien.
Kajkaavi on laajasti maan pohjoisosissa puhuttu murre, joka muistuttaa sloveenia. Sen puhujien onkin helpompi ymmärtää sloveenia kuin kroatiaa. Sen nimi tulee mitä-pronominista kaj. Čakaavia puhutaan Adrianmeren rannikon saarilla ja Istriassa. Tämä murteen puhujien on vaikea ymmärtää štokaavia, lisäksi johtuen laajasta maantieteellisestä ulottuvuudesta ja eristäytyneisyydestä Välimeren saarille murteen sisäiset erot ovat pohjoisen ja etelän välillä suuria. Murre on saanut nimensä mitä-pronominin ča mukaan.
jat-kirjaimella merkityn äänteen muuttumisesta. Ekaavissa (ekavica) jat on muuntunut e-äänteeksi, (i)jekaavissa (ijekavica) (i)je-äänteeksi ja ikaavissa (ikavica) i-äänteeksi, mistä näiden nimityksetkin tulevat. Kroatian kirjakieli perustuu ijekaavin ääntämiseen, kun ekaavi on leimallisesti serbialainen lausuntatapa. Ikaavia käytetään paikoin Kroatiassa, mutta ei kirjakielen asemassa.
Kroaatin kieli on pääpiirteissään säilyttänyt kantaslaavin sija- ja sukujärjestelmän. Siinä on seitsemän sijamuotoa (nominatiivi, vokatiivi, genetiivi, akkusatiivi, lokatiivi, datiivi ja instrumentaali) ja kolme sukua (maskuliini, feminiini ja neutri).
Maa (alue)
-
Bosnia ja Hertsegovina
Bosnia ja Hertsegovina tai Bosnia-Hertsegovina (bosniaksi, kroatiaksi ja serbiaksi Bosna i Hercegovina, BiH, kyrill. Босна и Херцеговина, БиХ) on valtio Balkanilla. Sen rajanaapureita ovat Kroatia, Montenegro ja Serbia.
Bosnia-Hertsegovinan valtio koostuu kahdesta poliittisesta entiteetistä: Bosnia-Hertsegovinan federaatiosta sekä Bosnian serbitasavallasta. Erillisinä käsitteinä sekä Bosnia että Hertsegovina ovat historiallis-maantieteellisiä eikä niillä nykyään ole hallinnollista merkitystä. -
Itävalta
Itävalta, virallisesti Itävallan tasavalta , on sisämaavaltio Keski-Euroopassa. Se koostuu yhdeksästä osavaltiosta. Itävallan naapurimaat ovat lännessä Liechtenstein, Sveitsi ja Italia, etelässä Slovenia, idässä Unkari sekä pohjoisessa Slovakia, Saksa ja Tšekki.
Itävallan maiseman tunnusomaisia piirteitä ovat Alpit ja Tonava. -
Montenegro
Montenegro (molemmat nimet tarkoittavat suomeksi ”musta vuori”) on valtio Balkanilla Etelä-Euroopassa. Sen naapureita ovat Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Kosovo ja Serbia. Maa rajoittuu osittain Adrianmereen. Montenegro on vuoristoinen valtio, ja sen sen rannikkotasanko on varsin kapea.
Alueen serbiheimoja yhdistettiin jo 900-luvulla yhtenäiseksi ruhtinaskunnaksi, minkä jälkeen Montenegro on ollut välillä itsenäisenä ja välillä ulkovaltojen hallussa. Osmanit eivät pystyneet pitkän valtakautensa aikana alistamaan vaikeakulkuista aluetta kokonaan haltuunsa. Montenegro itsenäistyi 1878 osmanivaltakunnasta ja liittyi 1918 Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan. Jugoslavian hajottua Montenegro ja Serbia muodostivat Jugoslavian liittovaltion, josta tuli 2003 Serbia ja Montenegron valtioliitto. Montenegro itsenäistyi 2006, ja sen jälkeen maa on liittynyt muun muassa YK:hon ja Natoon.
