Korean kieli
Korean kieli on pääasiassa Korean niemimaalla eli Etelä- ja Pohjois-Koreassa, sekä ulkokorealaisissa yhteisöissä eri puolilla maailmaa puhuttu kieli. Korean kielen puhujamääristä on eri arvioita ja useimpien mukaan kielen puhujia on yli 70 miljoonaa. Kieltä kirjoitetaan sekä korean omalla kirjoitusjärjestelmällä (hangul), että kiinalaisilla merkeillä (hanja). Korean kielen sukulaisuussuhteet ovat olleet tieteilijöiden kiistojen aihe ja sitä pidetään vaihtelevasti joko isolaattikielenä tai osana suurta altailaista kielikuntaa.
Koreaa puhuu äidinkielenään eri arvioiden mukaan 75 –77 miljoonaa henkilöä. Sen kaksi suurinta puhujamaata ovat Etelä-Korea (noin 48 milj.) ja Pohjois-Korea (noin 24 milj.). Korean kielen puhujia on Koreoiden ulkopuolella myös ympäri maailmaa, esimerkiksi Kiinassa, Japanissa, Venäjällä, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Kiinassa kielellä on noin 2 miljoonaa puhujaa, Yhdysvalloissa 1 miljoona ja Japanissa noin 0,5 miljoonaa. Puhujamärässä mitattuna suurin piirtein saman kokoisia kieliä korean kanssa ovat esimerkiksi turkki ja persia. Korea ei siis kuulu aivan suurimpien kielten joukkoon, mutta se voidaan kuitenkin sisällyttää maailman 20 tärkeimmän kielen luetteloon. Jos korea määritellään isolaattikieleksi, se on puhujamäärältään tunnetuista isolaattikielistä suurin.
Korea ei ole historiansa aikana ulottanut juurikaan valtaansa Korean niemimaan ulkopuolelle ja niinpä korean kieltä on historiallisesti käytetty vain harvoin yhteydenpidossa muiden etnisten ryhmien kanssa kaksikielisyytenä. Yhden poikkeuksen muodostaa japani, joka oli virallinen kieli Japanin miehitysaikana. Jotkin vanhemman polven korealaiset osaavat edelleen japania ja nykyisin myös englannin kielen käyttö on lisääntynyt. Suuri osa Koreassa asuvista korean puhujista on kuitenkin edelleen käytännössä yksikielisiä. Korealaiseen kieliyhteisöön on tullut näin verrattain vähän vieraita vaikutteita. Korean ulkopuolella korean kielen puhujat ovat huomattavasti tavallisemmin kaksikielisiä.
Hiljattain koreaa on alettu opiskelemaan myös vieraana kielenä. Sen opetus on kasvanut etenkin suurten korealaisvähemmistöjen maissa Kiinassa ja Japanissa. Korean kielen opetusta ulkomaalaisille koordinoivat usein Etelä-Korean suuret yliopistot, kuten Soulin valtionyliopisto, Yonsei-yliopisto ja Goryeo-yliopisto, sekä tutkimuslaitokset kuten Academy of Korean Studies. Kansainvälistä akateemista tutkimusta harjoittavat eri yhdistykset eri puolilla maailmaa, kuten Association of Korean Studies in Europe eli AKSE. Suomessa korean kielen tuntiopetusta järjestää esimerkiksi Helsingin yliopisto. Yhdysvaltain ulkoministeriön virkamiesten Foreign Service Institute vastaa virkamiesten kielikoulutuksesta ja se kokoaa myös listaa kielistä, joita englantia äidinkielenään puhuvien on vaikeinta oppia. Lista perustuu arvioon kielen hallitsemiseksi tarvittavien opiskeluviikkojen määrästä. Korea sijoittuu listalla vaikeimpien joukkoon, eli sen hallitsemiseksi tarvitaan vähintään 88 opiskeluviikkoa, tai noin 2 200 tuntia.
Koreaa puhuu äidinkielenään eri arvioiden mukaan 75 –77 miljoonaa henkilöä. Sen kaksi suurinta puhujamaata ovat Etelä-Korea (noin 48 milj.) ja Pohjois-Korea (noin 24 milj.). Korean kielen puhujia on Koreoiden ulkopuolella myös ympäri maailmaa, esimerkiksi Kiinassa, Japanissa, Venäjällä, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Kiinassa kielellä on noin 2 miljoonaa puhujaa, Yhdysvalloissa 1 miljoona ja Japanissa noin 0,5 miljoonaa. Puhujamärässä mitattuna suurin piirtein saman kokoisia kieliä korean kanssa ovat esimerkiksi turkki ja persia. Korea ei siis kuulu aivan suurimpien kielten joukkoon, mutta se voidaan kuitenkin sisällyttää maailman 20 tärkeimmän kielen luetteloon. Jos korea määritellään isolaattikieleksi, se on puhujamäärältään tunnetuista isolaattikielistä suurin.
Korea ei ole historiansa aikana ulottanut juurikaan valtaansa Korean niemimaan ulkopuolelle ja niinpä korean kieltä on historiallisesti käytetty vain harvoin yhteydenpidossa muiden etnisten ryhmien kanssa kaksikielisyytenä. Yhden poikkeuksen muodostaa japani, joka oli virallinen kieli Japanin miehitysaikana. Jotkin vanhemman polven korealaiset osaavat edelleen japania ja nykyisin myös englannin kielen käyttö on lisääntynyt. Suuri osa Koreassa asuvista korean puhujista on kuitenkin edelleen käytännössä yksikielisiä. Korealaiseen kieliyhteisöön on tullut näin verrattain vähän vieraita vaikutteita. Korean ulkopuolella korean kielen puhujat ovat huomattavasti tavallisemmin kaksikielisiä.
Hiljattain koreaa on alettu opiskelemaan myös vieraana kielenä. Sen opetus on kasvanut etenkin suurten korealaisvähemmistöjen maissa Kiinassa ja Japanissa. Korean kielen opetusta ulkomaalaisille koordinoivat usein Etelä-Korean suuret yliopistot, kuten Soulin valtionyliopisto, Yonsei-yliopisto ja Goryeo-yliopisto, sekä tutkimuslaitokset kuten Academy of Korean Studies. Kansainvälistä akateemista tutkimusta harjoittavat eri yhdistykset eri puolilla maailmaa, kuten Association of Korean Studies in Europe eli AKSE. Suomessa korean kielen tuntiopetusta järjestää esimerkiksi Helsingin yliopisto. Yhdysvaltain ulkoministeriön virkamiesten Foreign Service Institute vastaa virkamiesten kielikoulutuksesta ja se kokoaa myös listaa kielistä, joita englantia äidinkielenään puhuvien on vaikeinta oppia. Lista perustuu arvioon kielen hallitsemiseksi tarvittavien opiskeluviikkojen määrästä. Korea sijoittuu listalla vaikeimpien joukkoon, eli sen hallitsemiseksi tarvitaan vähintään 88 opiskeluviikkoa, tai noin 2 200 tuntia.
Maa (alue)
-
Korean demokraattinen kansantasavalta
Korean demokraattinen kansantasavalta (, Josŏn minjujuŭi inmin konghwaguk), epävirallisesti Pohjois-Korea (Puk-Chosŏn, Etelä-Koreassa käytetään myös nimeä Puk-Han), on valtio Itä-Aasiassa, Korean niemimaan pohjoisosassa. Naapurimaat ovat etelässä Etelä-Korea (Korean tasavalta), pohjoisessa Venäjä ja Kiina. Valtio on sosialistinen yksipuoluejärjestelmä, ja sitä johtaa länsimaissa tavallisesti kommunistisena pidetty Korean työväenpuolue. Maan perustuslaista poistettiin vuonna 2009 kuitenkin kaikki viittaukset kommunismiin. Pohjois-Korean ideologia perustuu juche-aatteeseen ; maan ulkopuolella sitä on luonnehdittu stalinistiseksi diktatuuriksi, joskin maalla on myös absoluuttisen monarkian piirteitä, sillä maata on hallinnut sen perustamisesta asti Kim-suku ja hallitusta ja kansan käyttäytymistä säätelevän Kymmenen Periaatteen mukaan Kim-suvun tulee ikuisesti hallita sitä.
-
Korean tasavalta
Korean tasavalta, epävirallisesti Etelä-Korea on Korean niemimaan eteläosassa sijaitseva valtio. Sillä on yhteinen maaraja Korean demokraattisen kansantasavallan eli Pohjois-Korean kanssa sekä merialueraja lännessä Kiinan ja idässä Japanin kanssa. Etelä-Korean pinta-ala on 100 210 km² ja siellä on noin 50 miljoonaa asukasta, joten se on yksi maailman tiheimmin asutuista valtioista. Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Soul, jonka asukasluku on yli 10 miljoonaa.
Maan länsimainen nimi tulee Goryeo-dynastiasta, joka hallitsi niemimaata vuosina 918–1392. Arkeologisten löytöjen perusteella maan ensiasutus ajoittuu varhaispaleoliittiselle kaudelle (2,6 milj. – 300 000 vuotta sitten). Korean historian katsotaan alkavan legendaarisen Dangunin perustamasta Gojoseonin kuningaskunnasta 2333 eaa. Kun Sillan johdolla Korean niemimaan kolme kuningaskuntaa yhdistyivät, Koreaa ryhtyi hallitsemaan Koryŏ-dynastia (918–1392), jolta maa sai nimensä, ja sen jälkeen Joseon-dynastia (1392–1910). Korean itsenäisyys ja viimeinen dynastia päättyivät Japanin keisarikunnan liitettyä maan itseensä vuonna 1910. Toisen maailmansodan päätyttyä ja Japanin antauduttua Korean niemimaa jaettiin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain johtamiin miehitysvyöhykkeisiin. Etelä-Koreassa järjestettiin vuonna 1948 vaalit, jotka johtivat Korean tasavallan perustamiseen. Yhdistyneet Kansakunnat vahvisti päätöslauselmallaan Korean tasavallan niemimaan ainoaksi lailliseksi valtioksi, mutta siitä huolimatta neuvostohallinnon tuella perustettiin Pohjois-Koreaan kommunistien johtama kilpailijavaltio.