Bosnian kieli
Bosnian kieli eli bosnia ( (kyrilli.), босански језик) on eteläslaavilaisten kielten läntiseen haaraan kuuluvan serbokroaatin kielen Bosniassa ja Hertsegovinassa käytettävä standardisoitu muoto. Saman kielen muita standardeja ovat serbian kieli, montenegron kieli ja kroatian kieli.
Puhujia on arvioitu olevan n. 1,3–4 miljoonaa Bosnia-Hertsegovinassa. Tämän lisäksi puhujia on ympäri maailman Bosnian kansanmurhan ja Jugoslavian hajoamissodan aiheuttaman sotapakolaisuuden ja maastamuuton seurauksena. Nimeä 'bosnian kieli' alettiin käyttää nationalistisista syistä vasta 1990-luvulla Bosnian sodan jälkeen. Ennen Jugoslavian hajoamista puhuttiin serbokroatian kielestä.
Ensimmäiset maininnat bosnian kielestä ovat 900–1100-luvuilta, jolloin paikallista kieltä kirjoitettiin bosančica-aakkosilla (bosančica/босанчица) eli ns. Bosnian kyrillisillä aakkosilla. Niitä käytettiin laajasti Balkanilla 900-luvulta 1700-luvulle. Kirjoitusta on nimitetty myös länsikyrilliseksi tai kroatiankyrilliseksi.
Keskinen eteläslaavi on jakaantunut kolmeen päämurteeseen, jotka ovat štokaavi, kajkaavi ja čakaavi. Näistä štokaavi, nimenomaisesti sen itähertsegovinalainen muoto valittiin Wienin kirjallisuussopimuksessa 1850 kroaatin ja serbian yhteisen kirjakielen pohjaksi.
jat-kirjaimella merkityn äänteen muuttumisesta. Eroavaisuus on murretasoa pienempi ja siitä käytetään nimeä lausuntatapa (izgovor).
Itävalta-Unkarin miehityksen aikana bosnian kieli otettiin alueen viralliseksi kieleksi. Tämä on Bošnjaštvo-politiikan mukaista ja tavoitteena oli nostaa bosnialaisten kansallistuntoa. Vuonna 1907 viralliseksi kieleksi määrättiin kuitenkin serbokroatia, jona tilanne pysyi sekä Itävalta-Unkarin hajoamiseen asti sekä Jugoslavian ajan.
Bosnia, serbia, kroatia ja montenegro lasketaan usein itsenäisiksi kieliksi, jotka kehittyvät omaan suuntaansa. Kielillä on omat kielioppinsa, oppikirjat ja muu kirjallisuus. Niiden puhujat ymmärtävät toisiaan.
Muhamed Hevaji Uskufi Bosnevi laati ja julkaisi 1632 bosnia-turkki-sanakirjan, mutta hänen työnsä jäi vähälle arvolle, koska Bosnian ylimystö puhui tuolloin lähinnä turkkia, arabiaa tai persiaa. Ensimmäinen kielioppi julkaistiin 1890.
Bosniaa kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla. Aakkosissa on 30 kirjainta, joista 25 konsonanttia ja viisi vokaalia.
Kielioppi on identtinen serbian kanssa. Bosnian kielessä on seitsemän sijamuotoa. Sanoilla on kolme sukua: feminiini, maskuliini ja neutri. Sanaluokkia on 10. Perusaikamuotojen (preesens, perfekti ja 1. futuuri) lisäksi aikamuotoja ovat imperfekti, aoristi, pluskvamperfekti ja 2. futuuri. Lauseiden sanajärjestys on melko vapaa.
Puhujia on arvioitu olevan n. 1,3–4 miljoonaa Bosnia-Hertsegovinassa. Tämän lisäksi puhujia on ympäri maailman Bosnian kansanmurhan ja Jugoslavian hajoamissodan aiheuttaman sotapakolaisuuden ja maastamuuton seurauksena. Nimeä 'bosnian kieli' alettiin käyttää nationalistisista syistä vasta 1990-luvulla Bosnian sodan jälkeen. Ennen Jugoslavian hajoamista puhuttiin serbokroatian kielestä.
Ensimmäiset maininnat bosnian kielestä ovat 900–1100-luvuilta, jolloin paikallista kieltä kirjoitettiin bosančica-aakkosilla (bosančica/босанчица) eli ns. Bosnian kyrillisillä aakkosilla. Niitä käytettiin laajasti Balkanilla 900-luvulta 1700-luvulle. Kirjoitusta on nimitetty myös länsikyrilliseksi tai kroatiankyrilliseksi.
Keskinen eteläslaavi on jakaantunut kolmeen päämurteeseen, jotka ovat štokaavi, kajkaavi ja čakaavi. Näistä štokaavi, nimenomaisesti sen itähertsegovinalainen muoto valittiin Wienin kirjallisuussopimuksessa 1850 kroaatin ja serbian yhteisen kirjakielen pohjaksi.
jat-kirjaimella merkityn äänteen muuttumisesta. Eroavaisuus on murretasoa pienempi ja siitä käytetään nimeä lausuntatapa (izgovor).
Itävalta-Unkarin miehityksen aikana bosnian kieli otettiin alueen viralliseksi kieleksi. Tämä on Bošnjaštvo-politiikan mukaista ja tavoitteena oli nostaa bosnialaisten kansallistuntoa. Vuonna 1907 viralliseksi kieleksi määrättiin kuitenkin serbokroatia, jona tilanne pysyi sekä Itävalta-Unkarin hajoamiseen asti sekä Jugoslavian ajan.
Bosnia, serbia, kroatia ja montenegro lasketaan usein itsenäisiksi kieliksi, jotka kehittyvät omaan suuntaansa. Kielillä on omat kielioppinsa, oppikirjat ja muu kirjallisuus. Niiden puhujat ymmärtävät toisiaan.
Muhamed Hevaji Uskufi Bosnevi laati ja julkaisi 1632 bosnia-turkki-sanakirjan, mutta hänen työnsä jäi vähälle arvolle, koska Bosnian ylimystö puhui tuolloin lähinnä turkkia, arabiaa tai persiaa. Ensimmäinen kielioppi julkaistiin 1890.
Bosniaa kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla. Aakkosissa on 30 kirjainta, joista 25 konsonanttia ja viisi vokaalia.
Kielioppi on identtinen serbian kanssa. Bosnian kielessä on seitsemän sijamuotoa. Sanoilla on kolme sukua: feminiini, maskuliini ja neutri. Sanaluokkia on 10. Perusaikamuotojen (preesens, perfekti ja 1. futuuri) lisäksi aikamuotoja ovat imperfekti, aoristi, pluskvamperfekti ja 2. futuuri. Lauseiden sanajärjestys on melko vapaa.
Maa (alue)
-
Bosnia ja Hertsegovina
Bosnia ja Hertsegovina tai Bosnia-Hertsegovina (bosniaksi, kroatiaksi ja serbiaksi Bosna i Hercegovina, BiH, kyrill. Босна и Херцеговина, БиХ) on valtio Balkanilla. Sen rajanaapureita ovat Kroatia, Montenegro ja Serbia.
Bosnia-Hertsegovinan valtio koostuu kahdesta poliittisesta entiteetistä: Bosnia-Hertsegovinan federaatiosta sekä Bosnian serbitasavallasta. Erillisinä käsitteinä sekä Bosnia että Hertsegovina ovat historiallis-maantieteellisiä eikä niillä nykyään ole hallinnollista merkitystä. -
Montenegro
Montenegro (molemmat nimet tarkoittavat suomeksi ”musta vuori”) on valtio Balkanilla Etelä-Euroopassa. Sen naapureita ovat Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Kosovo ja Serbia. Maa rajoittuu osittain Adrianmereen. Montenegro on vuoristoinen valtio, ja sen sen rannikkotasanko on varsin kapea.
Alueen serbiheimoja yhdistettiin jo 900-luvulla yhtenäiseksi ruhtinaskunnaksi, minkä jälkeen Montenegro on ollut välillä itsenäisenä ja välillä ulkovaltojen hallussa. Osmanit eivät pystyneet pitkän valtakautensa aikana alistamaan vaikeakulkuista aluetta kokonaan haltuunsa. Montenegro itsenäistyi 1878 osmanivaltakunnasta ja liittyi 1918 Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan. Jugoslavian hajottua Montenegro ja Serbia muodostivat Jugoslavian liittovaltion, josta tuli 2003 Serbia ja Montenegron valtioliitto. Montenegro itsenäistyi 2006, ja sen jälkeen maa on liittynyt muun muassa YK:hon ja Natoon. -
Serbia
Serbia eli Serbian tasavalta on sisämaavaltio Balkanilla. Sen naapurimaita ovat Unkari pohjoisessa, Romania ja Bulgaria idässä, Pohjois-Makedonia, Kosovo ja Montenegro etelässä sekä Kroatia ja Bosnia ja Hertsegovina lännessä. Serbian pääkaupunki on miljoonakaupunki Belgrad (1,18 miljoonaa asukasta vuonna 2015).
Serbit saapuivat nykyisille asuinsijoilleen kansainvaellusten aikana 600-luvulla. He olivat jakaantuneet kuuteen heimoon: Rascia/Raška, Bosnia, Neretva/Pagania, Zachumlie/Zahumlje.