Itä-Karibian dollari
$
Itä-Karibian dollari (valuuttakoodi ISO 4217 XCD, symboli $ tai EC$) on useimpien Itä-Karibian valtioiden järjestön (OECS) jäsenmaiden käyttämä rahayksikkö, joka otettiin käyttöön 1965. Itä-Karibian dollari jakautuu sataan senttiin. Vuodesta 1976 Itä-Karibian dollarin arvo on ollut kiinnitetty kiinteällä kurssilla suhteessa Yhdysvaltain dollariin 1 USD = EC$ 2,7. Ennen Yhdysvaltain dollariin kiinnittämistä Itä-Karibian dollari oli sidottu Englannin puntaan kurssilla $4,80 = 1 punta.Itä-Karibian dollaria käyttävistä alueista seuraavat kuusi ovat itsenäisiä saarivaltioita: Antigua ja Barbuda, Dominica, Grenada, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia ja Saint Vincent ja Grenadiinit. Kaksi on epäitsenäisiä alueita: Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvat merentakaiset alueet Anguilla ja Montserrat. OECS:n jäsenvaltioista ainoana Brittiläiset Neitsytsaaret käyttää maksuvälineenään Yhdysvaltain dollaria.
Maa (alue)
-
Anguilla
Anguillan ensimmäisen asukkaat olivat Etelä-Amerikasta tulleita intiaaneja, mutta englantilaiset ottivat sen 1600-luvulla siirtomaakseen. Saarta hallittiin pitkään Saint Kittsiltä, mutta se sai vuonna 1980 oman itsehallintonsa. Anguillan talous perustuu pitkälti matkailuun, josta se saa yli puolet bruttokansantuotteestaan. -
Antigua ja Barbuda
Syyskuussa 2017 hurrikaani Irma tuhosi Barbudan saaren rakennuskannan ja infrastruktuurin lähes kokonaan. Korjaustöiden arvioidaan vievän vuosia. -
Dominica
Saaren kallioperä on rikkonaista vulkaanista kiveä, ja sen itärinteet kuuluvat maailman sateisimpiin alueisiin. Se on pitkään ollut riippuvainen maanviljelystä, lähinnä banaaneista, mutta talouselämää pyritään monipuolistamaan, ja maasta yritetään tehdä ekoturismin kohdetta. Lähes kaikki asukkaat ovat afrikkalaista syntyperää, mutta maan itäosassa elää noin kolme tuhatta karib-intiaania. -
Grenada
Grenada ehti olla Espanjan, Ranskan ja Britannian siirtomaana ennen itsenäistymistään vuonna 1974. Nykyisin se on Kansainyhteisön jäsen. Itsenäistynyt valtio siirtyi asteittain vasemmalle kahden vallankaappauksen kautta ja liittoutui Kuuban kanssa. Yhdysvallat pelkäsi kylmän sodan voimasuhteiden muutosta ja miehitti maan viikoksi vuonna 1983. Grenadan tulonlähteitä ovat turismi ja maanviljelys, lähinnä mausteiden, kuten muskottipähkinän kasvatus. Molemmat ovat sääherkkiä aloja, joten vuosien 2004 ja 2005 hurrikaanit tekivät paljon tuhoa. -
Montserrat
Montserrat oli asumaton, kun Kristoffer Kolumbus näki sen marraskuussa 1493 ja nimesi sen espanjalaisen Montserratin luostarin mukaan. Saaren asuttivat 1632 Saint Kittsistä lähetyt irlantilaiset. Samana vuonna siitä tuli Englannin siirtomaa. Saari vaihtoi muutamia kertoja omistajaa, kunnes se palautettiin 1783 Britannialle. Oma siirtomaansa Montserratista tuli 1962 lyhytaikaisen Länsi-Intian federaation hajottua. Montserrat on kärsinyt 1900-luvun lopulla luonnonmullistuksista: hurrikaani Hugo tuhosi saarta 1989 ja Soufrière Hillsin 1995 alkanut purkaus muutti kaksi kolmasosaa saaresta asuinkelvottomaksi. -
Saint Kitts ja Nevis
Saint Kitts ja Nevisin pinta-ala on 261 neliökilometriä ja asukasluku noin 53 000. Valtion pääkaupunki on Basseterre. Matkailu on saarten tärkein taloudenala. Se otti 1900-luvun lopulla paikan saarten taloutta pitkään hallineelta sokeriteollisuudelta. Saaret itsenäistyivät vuonna 1983, ja Nevisillä on itsehallinto. -
Saint Lucia
Ennen eurooppalaisten tuloa saarella asui arawakeja ja karibeita. Arawakit asuttivat saaren ensimmäisinä noin vuosina 200–400, mutta he väistyivät karibien tieltä noin vuosina 800–1000. -
Saint Vincent ja Grenadiinit
Valtion noin 104 000 asukkaasta 95 prosenttia asuu Saint Vincentin saarella. Yli 80 prosenttia on afrikkalaista alkuperää, sillä maata hallinneet siirtomaaisännät pakkosiirsivät alkuperäisväestön muualle ja toivat tilalle orjia Afrikasta työskentelemään plantaaseilla. Maatalous on ollut aina tärkeä elinkeino, joten tulivuorenpurkaukset ja hurrikaanit ovat olleet tuhoisia taloudelle.