Kartta - Somalia

Somalian lippu

Somalia on maa Afrikan sarvessa, Itä-Afrikassa. Maan pinta-ala on noin 638 000 neliökilometriä ja väkiluku noin kymmenen miljoonaa. Somalian suurin väestönryhmä ovat somalit. Somalian liittotasavalta perustettiin vuonna 1960. Aluksi se tunnettiin paimentolaisdemokratiana, kunnes Siad Barre kaappasi vallan vuonna 1969 ja perusti Somalian demokraattisen tasavallan, joka hajosi 1977 puhjenneen kapinoinnin ja 1980-luvun lopulla alkaneen sisällissodan seurauksena vuonna 1991.

Valta on maan eteläosassa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) tunnustaman väliaikaishallituksen ja pohjoisosassa tunnustamattomien Somalimaan, Galmudugin, Puntmaan ja Maakhirin käsissä. Väkivalta on lisääntynyt väliaikaisen hallituksen kukistettua islamilaisten tuomioistuinten vallan Etiopian joukkojen avulla vuoden 2006 lopulla. Kaikki armeijat saavat toimeentulonsa ryöstelyllä ja huume­kaupalla. Rosvojoukot vaivaavat maaseutua.

Somalia kuuluu maailman köyhimpiin maihin, ja se on myös turvattomimpia. Maata vaivaavat myös luonnonkatastrofit ja kuivuus. Pohjois-Somaliassa on kuivaa vuoristometsää, etelässä puolikuivaa savannia. Somalian rannikon pituus on yli 3 000 kilometriä. Rannikon pituuden vuoksi vuoden 2004 tsunami aiheutti Afrikan maista suurinta tuhoa Somaliassa. Sekasortoisen tilan vuoksi rannikolle on tuotu kaatopaikkajätettä ja mereen ongelma­jätteitä. Ulkomaisten troolareiden salakalastus on pääosin loppunut Puntmaan alueella toimivien merirosvojen vuoksi.

Muinaiset egyptiläiset tunsivat nykyisen Puntmaan alueen Somaliassa ja kutsuivat sen asukkaita mustiksi berbereiksi. Alueen perinteinen elinkeino on ollut paimentolaisuus ja asukkaat ovat käyneet kauppaa ohipurjehtivien arabien ja roomalaisten kanssa. Islam tuli alueelle arabikauppiaiden mukana 600-luvulla arabit perustivat Adalin sulttaanikunnan ja 700-luvulla islamin vaikutus oli jo merkittävä. Adal kesti pitkälle 1500-luvulle ja hajosi turkkilaisten ja portugalilaisten tukemissa sodissa ja pikkuvaltioiksi. Rannikolle syntyi joukko kaupunkivaltioita, jotka olivat tärkeitä keskuksia 1600-luvulle asti.

Vuoden 1884 Berliinin konferenssin myötä Euroopan maat alkoivat jakaa Afrikkaa keskenään ja 1800-luvun lopulla Italia, Ranska ja Britannia valtasivat alueelta siirto­maita. Britit ottivat Brittiläisen Somali­maan protektoraatikseen 1887 Egyptin joukkojen vetäytymisen jälkeen. Ranska ja Britannia sopivat alueittensa rajoista 1888. Italia perusti 1889 Italian Somalimaan Keski-Somaliaan, johon liitettiin Sansibarin sulttaanilta saadut maat. Pohjoisessa Ranska valtasi Afarsin ja Issasin alueet, jotka tunnettiin Ranskan Somalimaana ja joka itsenäistyi lopulta Djiboutina. Kaksikymmenvuotista vastarintasotaa brittejä vastaan johti Muhammed Abdullah Hassan perustaen Dervissien valtion joka kesti vuodesta 1896 aina vuoteen 1920 asti, jolloin vastarinta päättyi RAF:n pommituksiin. Italia liitti 1925 omiin alueisiinsa vielä Jubbajoen itäpuolisen alueen Keniasta.

Mussolinin aikana Italian joukot hyökkäsivät Abessiniaan (Etiopia) 1935 ja elokuussa 1940 Brittiläiseen Somalimaahan. Britit hyökkäsivät tammikuussa 1942 vapauttaakseen Italian miehittämät alueet, jotka vallattiin muutamassa kuukaudessa. Vuonna 1950 YK antoi Somalian Italian huoltohallintoalueeksi. Somalian Ogadenin maakunta luovutettiin Etiopialle.

Somalia itsenäistyi 26. kesäkuuta 1960, ja 1. heinäkuuta Italian Somalimaa ja Brittiläinen Somalimaa yhdistyivät itsenäiseksi liittovaltioksi. Kansalliskokous valitsi Aden Abdullah Osman Daarin ensimmäiseksi presidentiksi. Hän nimitti Abdirashid Ali Shermarken ensimmäiseksi pääministeriksi. Tasavallan alkuvaiheeseen kuuluivat rajariidat naapureiden Kenian ja Etiopian kanssa. Shermarke voitti seuraavat presidentinvaalit 1967. Shermarke murhattiin 15. lokakuuta 1969, jota seurasi 21. lokakuuta sotilasvallankaappaus. Asevoimien kenraalista Mohamed Siad Barresta tuli valtionpäämies.

Siad Barre julisti maan sosialistiseksi ja kansallisti suuren osan taloutta. Vanha verisukulaisuuteen perustuva klaanijärjestelmä pyrittiin hävittämään väkisin. Neuvostoliitto tuki aluksi Siad Barren hallitusta, mutta lopetti tukensa sen yritettyä vallata 1977 Etiopialta Ogadenin alueen. Siad Barre katkaisi välinsä Neuvostoliittoon ja hänen tukijakseen tuli Yhdysvallat. Somalian joukot menestyivät aluksi ja lähestyivät Addis Abebaa, kunnes Neuvostoliiton ja Kuuban avulla Etiopian joukot ajoivat ne pois Ogadenista 1978. Tyytymättömyys Siad Barrea vastaan alkoi kasvaa 1981, kun hän erotti Mijertyn ja Isaqin klaanien jäsenet hallituksesta. Siad Barre ajettiin viimein maanpakoon 1991.