Kartta

Korfu (Corfu)

Korfu on Kreikan kaupunki sekä samanniminen Keski-Korfun ja Diapontisten saarten kunnan kunnallisyksikkö (Δημοτική Ενότητα Κερκυραίων, Dimotikí Enótita Kerkyraíon) ja entinen itsenäinen kunta. Se sijaitsee Korfun saarella, Korfun alueyksikössä Jooniansaarten alueella. Koko kunnallisyksikön väkiluku on 39 674 ja varsinaisen Korfun kaupungin väkiluku 24 838 (vuonna 2011). Kaupunki on Korfun saaren pääkaupunki, Korfun kunnan kuntakeskus sekä Jooniansaarten alueen pääkaupunki.

Korfun vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupungin muihin nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Korfun arkeologinen museo sekä Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön palatsi. Korfun kaupungin kunnallisyksikkö käsittää alueen saaren itärannikolla. Siihen kuuluvat myös muun muassa pienet saaret Lazaréto, Pontikonísi ja Vído eli Ptychía. Korfun kansainvälinen lentoasema sijaitsee noin kolme kilometriä kaupungista etelään.

Korfun saaren ensimmäisiä kreikkalaisia asuttajia olivat eretrialaiset noin 775–750 eaa. Vuonna 734 eaa. korinttilaiset perustivat nykyisen kaupungin eteläpuolelle Palaiópolin alueelle Korkyran eli Kerkyran siirtokunnan. Siitä tuli merkittävä kaupunkivaltio (polis) ja tärkeä kauppa-asema matkalla Sisiliaan. Korkyra perusti omia siirtokuntia Illyriaan ja Epeirokseen.

Korfun [[Uusi linnoitus (Néo Froúrio) Rooman valtakuntaan Korfun saari liitettiin vuonna 229 eaa. ja siitä tuli Rooman lähtöasema idän valloitukselle. Korfu jäi valtakunnan jaossa 330-luvulla Itä-Roomaan, mitä seurasi pitkä epävakaa jakso, jonka aikana Korfu vaihtoi usein omistajaa. Kaupungin sijainti muuttui, kun ensimmäinen kaupunki hylättiin ja siirryttiin kahden huipun reunustamalla niemimaalle, jossa Vanha linnoitus sijaitsee nykyään.

Keskiajalla pieni kaupunki kasvoi Vanhan linnoituksen kahden linnoituskukkulan – bysanttilaisen Castel da Maren ja napolilaisen Castel di Terran – ja kaupunginmuurin turvassa. Venetsian tasavalta otti Korfun hallintaansa Napolilta tämän sekasortoisen tilan ansiosta vuonna 1386. Korfu oli Venetsialla noin neljä vuosisataa ja tuona aikana kaupunkia kehitettiin jatkuvasti, mikä kertoi Korfun taloudellisen ja strategisen merkityksen Venetsialle. Vuonna 1537 turkkilaiset piirittivät kaupunkia ja polttivat sen esikaupunkialueita. Tämän jälkeen Korfun linnoituksia vahvistettiin arkkitehti Michele Sanmichelin suunnitelmien mukaan. Kaupungin Uusi linnoitus rakennettiin vuosina 1576–1645.

Campo Formion rauhassa vuonna 1797 Korfu siirtyi Venetsialta Ranskalle, joka kuitenkin vetäytyi saarelta jo kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1799 venäläis-turkkilainen liitouma perusti Jooniansaarille tasavallan, jonka pääkaupunki Korfu oli, ja vuonna 1807 saari siirtyi takaisin Ranskalle. Vuonna 1814 Korfusta tuli Brittiläisen protektoraatin Jooniansaarten yhdysvaltojen pääkaupunki. Seuraavan 50 vuoden ajan Korfu menetti strategista merkitystään. Brittihallinto keskittyi enemmän julkiseen rakentamiseen ja osia linnoituksista purettiin asutusalueiden tieltä.

Jooniansaaret liitettiin vuonna 1864 Kreikan kuningaskuntaan. Tämän jälkeen Korfun linnoitukset purettiin aseista. Saaresta muodostui eurooppalaisen ylimystön suosima lomakohde. Toisessa maailmansodassa vanhan kaupunki kärsi pahoin vuoden 1943 pommituksissa. Korfun uusi kaupunki on laajentunut selvästi 1900-luvun lopussa, kun turismi on ollut koko ajan kasvussa.

Korfu oli itsenäinen kunta vuoden 2010 loppuun saakka. Vuoden 2011 alussa se yhdistettiin Kallikrates-suunnitelmana tunnetun aluehallintouudistuksen myötä uudeksi Korfun kunnaksi yhdessä Ágios Geórgioksen, Achílleion, Ereikoússan, Esperíeen, Faíakeen, Kassopaían, Korissían, Lefkímmin, Mathrákin, Meliteieíin, Othonoín, Palaiokastrítsan, Parélioin ja Thinálin kanssa. Vuonna 2019 se tuli Kleisthenes I -suunnitelman myötä osaksi Keski-Korfun ja Diapontisten saarten kuntaa.