Kartta - Karatšai-Tšerkessia (Karachayevo-Cherkesiya)

Karatšai-Tšerkessia on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Itä-Euroopassa Kaukasiassa Kaukasusvuorten pohjoispuolella. Se rajoittuu luoteessa Krasnodarin aluepiiriin, koillisessa Stavropolin aluepiiriin, idässä Kabardi-Balkariaan ja etelässä Georgiaan sekä Georgiasta itsenäiseksi julistautuneeseen Abhasiaan.

Karatšai-Tšerkessian alue on ollut asutettuna esihistorialliselta ajalta lähtien. Alue kuului 800- ja 900-luvuilla Alanian valtioon ja tuona aikana alueelle muodostui adygei-tšerkessiläinen "kantakansa". Karatšait puolestaan muodostuivat eri kaukasialaisten kansojen sekoittuessa pohjoisesta 1200-1300-luvuilla tulleisiin turkkilais-tataarilaisiin bolgaareihin ja tataareihin.

Alue kuului sittemmin Tšerkessian valtioon, joka käsitti laajan alueen Länsi-Kaukasukselta ja aina Asovanmereltä Georgian Mustanmeren rannikolle asti. Valtion pääkaupunkina oli Mustanmeren rannikkokaupunki Sotši. Tšerkessia oli vuosisatojen ajan Kabardian prinssien poliittisen vaikutuksen alainen ja maksoi muun muassa veroja Kabardiaan. Karatšaita ja tšerkessejä alettiin käännyttää kristinuskosta islamiin 1600- ja 1700-luvuilla Osmaanien valtakunnan taholta.

Venäjän keisarikunta ryhtyi valloittamaan aluetta 1800-luvun alkupuolella, mutta vasta 1858 Venäjä sai valloitettua Tšerkessian. Tämän jälkeen seurasi Tšerkessian tuhoaminen, jonka seurauksena peräti 90 prosenttia tšerkessikansasta joko tapettiin tai ajettiin pois kotimaastaan. Suurin osa, yli 400 000 henkeä, vaelsi 1858-1864 Turkin alueelle, jossa heidät asutettiin eri puolille valtakuntaa. Loput kymmenen prosenttia onnistuivat säilymään lähinnä Kaukasian vuoristoalueilla.

Neuvostoliiton perustamisen jälkeen alueelle muodostettiin ensin Karatšaiden autonominen alue vuonna 1920, joka ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen sillä jo 12. tammikuuta 1922 alueelle muodostettiin Karatšai-Tšerkessian autonominen alue. Tämäkään hallintoyksikkö ei ollut pitkäikäinen, sillä se jaettiin 26. maaliskuuta 1926 Karatšaiden autonomiseksi alueeksi (9 900 km² ja 103 000 asukasta vuonna 1934) ja Tšerkessien kansalliseksi piirikunnaksi (3 316 km² ja 79 800 asukasta vuonna 1934). Karatšaiden alueen pääkaupunki oli Mikoian-Hakhar ja Tšerkessien Sulimov.

Toisessa maailmansodassa saksalaiset miehittivät sekä Karatšaiden että Tšerkessien alueet loppukesällä 1942. Neuvostoliitto kuitenkin valloitti alueet takaisin seuraavana vuonna ja syytti karatšaita yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa, jonka vuoksi 1943 koko karatšai-kansa karkotettiin Keski-Aasiaan ja Karatšaiden autonominen alue lakkautettiin. Karkotuksen jälkeen alueelle asutettiin venäläisiä. Karatšait saivat palata kotimaahansa 1957 ja saman vuoden tammikuussa perustettiin Karatšai-Tšerkessian autonominen alue, joka kuului Stavropolin aluepiiriin.

Neuvostoliitossa 1980-luvun lopulla alkanut kansallinen liikehdintä johti siihen että Karatšai-Tšerkessian autonominen alue julistautui Karatšai-Tšerkessian neuvostotasavallaksi 3.7.1991 (suveneerisuusjulistus). Joulukuussa 1992 maan nimi muutettiin Karatšai-Tšerkessian tasavallaksi. Tasavalta päätti allekirjoittaa Venäjän federaation perustuslain ja jäi näin Venäjän yhteyteen.